Lukulampun alla: Erno Saukko ja Vuoden vaellus

Maaliskuisessa Oulussa Erno Saukon mieli on matala. Arki tuntuu puuduttavalta ja kaipuu luontoon on alati läsnä. Mielessä viriää unelma, joka johtaa unohtumattomaan vuoteen Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa. Tästä kertoo kirja Vuoden vaellus – Elämää Pohjolan erämaissa. 

Vuoden aikana Saukko vaeltaa kolmen valtion alueella noin 2 500 kilometriä vältellen ihmisen jättämiä jälkiä, kuten teitä ja valmiita retkeilyreittejä. Pian lukijalle käy selväksi, että vuoden mittainen vaellus vaatii tarkkaa etukäteissuunnittelua, harjoittelua ja varustautumista. 

Kirjan lukukokemus on vaikuttava. Saukko on kuvaillut luonnon kauneutta syksyn ruskasta pakkasyön tähtitaivaisiin sekä kevätauringon ensisäteisiin. Toisaalta epätoivon täyteisiin lumimyrskyihin, tummina virtaaviin jokiin sekä kaamoksen pimeyteen. Matkanteossa mukana on ajoittain Aino-puoliso, mutta myös saukot, riekot ja porot saattelevat vaeltajan matkaa vuodenajasta toiseen. Erämaassa selviytyminen on kovaa työtä, jossa seurana on nälkä, pelko pärjäämisestä, kylmyys, ikävä rakkaiden pariin ja turhautuminen samana toistuviin päiviin. Toisaalta palkintona on mielenrauha siitä, että vain tämä hetki merkitsee. Karuissa olosuhteissa arvostaa erilaisia asioita, kuten juomaveden löytymistä jäätyneen puron uomasta tai jalan alla kantavaa hankea.

Elonkirjo ja luonto ympärillämme on kaunis. Sitä Saukon kirja kuvituksineen havainnollistaa hienosti. Kun iltakävelyllä katsahdan taivaalle, muistan Saukon kirjoittamat sanat: ”Kuten lintujen ja kasvien kohdalla, tähtikuvioidenkaan virallisia nimiä ei tarvitse tietää nauttiakseen niiden seurasta.” 

Marianne Lappalainen

Jaa:

Facebook