Kotiseutumatkailua

MIELIPIDE Nyt ei tarvitse istua linja-autossa, odotella tullissa, tuskailla passin kanssa, kun lähtee matkalle lapsuusmaisemiin. Kympillä bensaa ja auton nokka kohti Onkisalmea. Vähän sillan jälkeen kääntyy tie Kaatamoon, jonka varrella lapsuuskotini sijaitsee.

Kymmenet kerrat valkovuokkomatkoilla käyneenä, eivät voimat riittäisi enää siihen rumbaan, naapurin iso isäntä on nyt suhteen laittanut poikki, vai miten päin hiän lienee. Olipa miten oli, mutta lapsuuskotimme oli Ojalahdessa, koivikkoisen mäen rinteessä.

 Olin viisivuotias, kun tulimme evakkoina Liperiin. Edestakainen reissuilu päättyi, samoin evakkuus, kodittomuus ja toisten nurkissa asuminen.

Joka kesä tämä reissu tehdään, vaikka näkemistä on entistä vähemmän, kun korpi on kasvanut takaisin, kuokat ja lapiot unohdettu aitan nurkkaan. Kukahan se seuraavan kerran alkaa tehdä metsästä peltoa? Valtava määrä ihmistyötä on ikäänkuin heitetty hukkaan ja jäljellä on enää metsää tai aukkohakkaus.

Ihan vain käännettiin auto ja puro solisi entisellään, naapurin välissä. Kaunis paikka oli lapsuuden kotini. Oli koivuja ympärillä ja iso pihamaa, joka juhannukseksi haravoitiin ja koivut laitettiin rappujen kahtapuolta. 

Muistan sen kesäisen illan tuoksun. Lehmisavu kiemurteli vielä karjapihasta ja illan rauha laskeutui pihan ympärille. Pikkusisaret alkoivat väsyä leikeistään ja velipoika vei hevosen juomaan purosta. Tunsin, että minulla oli turvallinen ja hyvä koti. Iltarukous oli opetettu jo pienenä ja muistin sen lukea joka ilta. 

Kenenkään elämä ei mene ilman myrskyjä. Niitä on jokaisen opittava kohtaamaan. Kukaan ei tiennyt tulevaa. Sota oli sodittu ja uusi elämä alkoi rauhassa ja työn teossa. Näitä jäi minulle mietittäväksi iltaan. Jotenkin olen alkanut tuntea kiitollisuutta elämälle ja elämästä,

Kannattaa käydä kotiseutumatkalla, vaikka kuinka se ei ole kaukana. Muistoja nousee sieltä lapsuudesta lähtien. Ne tarvitsevat vain koivun oksan värähdyksen kotipihan puussa tai pääskyn poikasen sirkutuksen räystään alta

Kiitos, että jaksoin ja sain käydä muistojani virkistämässä.

Liisa Tolvanen