Museo- ja kirjastoaloitteesta
MIELIPIDE Järkytyimme Liperi-Seuran hallituksen jäseninä viime kunnanvaltuuston kokouksessa kuunnellessamme aloitetta Enwald -museon siirtoehdotuksesta kirjaston tiloihin. Onko valtaosalla liperiläisistä päättäjistä kotiseutumme Liperin perinteiden ja kulttuurin tuntemus noin ohut?
Olemme aina ihailleet, miten meitä edeltäneen sukupolven arvostus oppimiseen, sivistykseen ja tietoon sekä kulttuuriin huokui laajassa toimeliaisuudessa. Jopa pienillä kylillä, taajamista puhumattakaan, pyrittiin sivistystä ja oman kulttuurin arvostusta lisäämään yleisten kirjastojen ja opinahjojen lisäksi esimerkiksi työväenyhdistysten ja nuorisoseurojen kirjastoilla tai maaseudun sivistysliiton kirjeopiskelulla, kun koulutielle ei ollut mahdollista päästä. Näin myös Liperissä.
Samoin ihailumme sai, miten omien vanhempiemme ikäluokat jaksoivat tehdä talkoita luodakseen Liperiin hienot museot kertomaan kotiseutumme menneiden sukupolvien elämästä ja paikallisperinteestä. Siis säilyttämään ja kertomaan tuleville sukupolville sanomaa omista juuristamme liperiläisinä.
Tasan vuosikymmen sitten yläkouluja yhdistettäessä samainen ehdotus kaatui mahdottomana, koska museomme on maakunnallisestikin niin arvokas, ettei pienimuotoista hyötyä kannata hakea tuhoamalla kulttuuriperintöämme.
Jos nykyisin meillä olisi teoissamme uskallusta edellisten sukupolvien tavoin panostaa paikallisen sivistyksen ja kulttuuriperintömme vaalimiseen, olisi meillä arvokas kulttuurikeskus keskellä Liperiä. Vanhassa kunnantalossa on kaikki edellytykset ja mahdollisuus ratkaista monien muiden asioiden lisäksi myös aloitteen tekijöiden ongelma. Mutta siihen tarvitaan tahtoa uskoa liperiläisen perinteen kantavaan voimaan. Ja tahtokysymyshän tämä todellisuudessa on.
Jouni Hyttinen, Martti Jormanainen