Kumpi ulisee kovempaa, someryhmä vai mopot?

Eri paikkakunnille, Liperiin ja Rääkkyläänkin, perustetut omat facebook-ryhmät yleistyivät jo vuosia sitten. Ryhmissä jaettiin kuvia seudusta, linkkejä uutisiin, joissa seutukunta mainittiin, kuvia ja onnentoivotuksia. 

Tänä päivänä paikkakuntien someryhmät ovat lähinnä kanava purkaa omaa pahaa oloa ja nostaa esiin epäkohtia. Arvostella toisia tielläliikkujia huolimattomasta ohituksesta, kaistanvaihdosta, liian kovaa tai liian hiljaa ajamisesta, ja tietysti – mopoista.

Noista inhoista, kovaa meteliä pitävistä ja savuavista terrorisoijista, jotka rikkovat seudun idyllistä seesteisyyttä ja rauhaa. Milloin someryhmien päivityksissä ei pureta omaa ärtymystä, niin silloin päivityksissä keskitytään moittimaan muita epäkohtia. Useasti keskustelut etenevät jopa vaiheeseen, jossa loukataan, halveksitaan tai haukutaan yhtä tiettyä väestöryhmää, harrastusta tai jopa yksilöä. Suomalainen aikuinen ei osaa useinkaan käyttäytyä sosiaalisessa mediassa, se asia on valitettavan tosi. 

Asuin itsekin vuosia kaupungin taajamassa, ja en kiellä sitä, ettenkö olisi kerran jos toisenkin paiskannut tuuletusikkunani kiinni kohtuuttoman lujaa ajattelen, että onko se aivan pakko päästää sillä kotarilla täydellä kaasulla juuri minun ikkunani alla. Hetken herpaantumisen jälkeen kuitenkin rauhoitin itseni ajatellen, no antaa nuorikoiden ajella. Nuoret on tehty liikkumaan, nauttimaan kesäloman vapaudesta ja mopot on tehty ajettaviksi. Antaa heidän viettää vapaa-aikaansa päristellen, se ei ole keneltäkään pois. Lasketaan vaikka pariin otteeseen kymmeneen, ennen kuin lähdemme purkamaan pahaa oloa some-kanaviin haukkuen mopoilevia nuoria kohtuuttomalla tavalla. Lasketaan myös kymmeneen ennen kuin lähdemme avautumaan kanssakuntalaisemme huolimattomasta autoilusta, se kun ei auta asiaa millään tavalla. Me kaikki sorrumme joskus liikenteessä virheisiin, mutta sosiaalisen median jalkapuutuomion arvoista se ei ole.

Laittomuudet, tarkoituksellinen kotirauhan rikkominen ja tahallinen liikenneturvallisuuden vaarantaminen sekä omaisuuden rikkominen ovat asia erikseen. Tosin nekin ovat asioita, jotka kuuluvat virkavallalle, eivätkä somen armottomalle tuomaristolle, jonka tuomio voi itsessään rikkoa lakia enemmän kuin mikä alkuperäinen rike olikaan.