Kommentti: Valtion pitäisi hoitaa metsiään kuin isäntä omaansa
Suomen metsien tilasta on ollut lähiaikoina aktiivista kommentointia monessa eri Facebook-ryhmässä. Nostan esille muutamia esitettyjä kommentteja: ”Suomessa riittää metsää”. Suomessa kasvaa metsää koko ajan lisää enemmän ja enemmän”. ”Suomessa istutetaan metsää enemmän kuin sitä hakataan”.
Kyllä, on totta, että Suomessa on paljon metsää. Suomessa myös hoidetaan uuden metsän istuttaminen pääosin hienosti. Ongelma ei olekaan siinä, että onko meillä metsää riittävästi.
Ongelma muodostuu siinä, että millaista tämä metsä on.
Kuinka kertoisin ja kerron Suomen metsien tilan lapselleni? Käyttäisin esimerkissäni ihmistä, taloa ja talon pihaa. Esimerkillä yritän kertoa tosiasian siitä, miksi metsien suojelu on ensi arvoisen tärkeää, kun ajattelemme maamme metsissä asuvaa lajistoa. Sitä pientä pölyttävää hyönteistä tai vaikka Helsinkiin eksynyttä isoa pahaa sutta.
Meillä on paljon metsää, mutta meillä on myös ongelma: Asut talossa, jossa on hienot seinät, lattia ja katto. Sinulle ei kuitenkaan tule taloosi vettä eikä sähköä. Sinulla on hieno pihamaa, mutta se on tässä esimerkissä betonia ja siellä kasvaa vain istutettuja ravinnoksi kelpaamattomia puita. Sinulla on hieno talo, mutta sinulla ei ole mitään edellytyksiä asua ja selviytyä siinä. Aivan kuten meillä on paljon metsää, mutta metsä on ominaisuuksiltaan sellaista, että se ei tarjoa monellekaan lajille edellytyksiä jatkuvaan ja lisääntyvään elämään.
Tämän takia metsien suojelu on ensiarvoisen tärkeää. Aivan kuten on tärkeää saada talon pihaan multainen maa perunoille ja porkkanoille. Tämä multainen maa syntyy vain ajan kuluessa, kun ensimmäinen ruohontuppo kaivaa tiensä betonin läpi. Jotta voisit selviytyä tässä hienossa talossa, niin tarvitset ensin paljon aikaa, aivan kuten tarvitsevat metsämmekin ollakseen oikeaa – elämää ylläpitävää metsää. Muistammehan, että metsä on paljon muuta kuin vain puuta, ollakseen elämälle elinkelpoinen.
Suomessa luonnonsuojelussa ollaan monessa kohtaa edistyksellisiä verrattuna muuhun maailmaan. Suomessakin kuitenkin löytyy paljon epäkohtia. Suuri ongelma on se, kuinka valtio ja metsäteollisuuden suuret yhtiöt toimivat omistamillaan maa- ja metsäalueilla. Heidän omistamien metsäalueiden osuus on kuitenkin lähes puolet Suomen metsistä.
Vanhojen metsien määrä on vain murto-osa siitä, mitä se on ollut ja mitä sen pitäisi olla. Valtion täytyisi ehdottomasti ottaa enemmän roolia metsänsuojelussa ja antaa metsiensä kasvaa ja vanheta nykyistä laajemmin.
Luonnonsuojelu on perustunut Suomessa liialti vain vapaaehtoisten panokseen. Paikallistietouden ja paikallisten toimien tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Tästä loistavana esimerkkinä juuri Liperiin perustettu Kotisalon luonnonsuojelualue. Tilanne olisi Suomessa erittäin hyvin, jos valtio pitäisi yhtä hyvän huolen metsistään kuin tekevät lukuisat yksityiset metsänomistajat. Ilman yksityisten metsänomistajien ja vapaaehtoisten toimijoiden panosta luontomme olisi paljon nykyistä köyhempi.