Liikunta tekee ihmiselle hyvää

PÄÄKIRJOITUS Onko olemassa vielä joku, joka ei usko ylläolevan otsikon pitävän paikkaansa! Lause kuulostaa tietysti hieman yksinkertaiselta ja saattaapa joku vähätellä sen sisältöä,  mutta lause pitää sataprosenttisesti paikkansa. Paikkansa pitävyys ei tietenkään tarkoita meille kaikilla samaa, mutta totuutta voi toki pilkkoa osiin.

Tässä voi käyttää hyvänä esimerkkinä jalkapalloilevia nuoria, helmihyppynarumiestä, kävelykipinästä innostuneita tai vaikkapa allekirjoittanutta. Kaikkia edellä mainittuja yhdistää liikkuminen ja siitä kiinnostuminen. Jos ajattelee ihmisen elinkaarta, niin liikuntaa on syytä jatkaa vauvasta vaariin – niin järkevästä ja hyvästä tavasta on todellakin kyse. 

Jokainen tekee valinnan liikuntamäärästään ja -tavoistaan aivan itse. Joku liikkuu määrätietoisesti hiki hatussa lähes päivittäin tavoitteellisesti. Toiselle riittää niin sanottu arkiliikunta, jota ei ole mitään syytä vähäksyä. Tosiasia on kuitenkin, että ihmisen keho kaipaa liikettä ja toimintaa vireyden sekä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Fyysinen ja henkinen puoli ovat hyviä kavereita keskenään, vaikka pitää muistaa, että me olemme kaikki yksilöitä eri voimavaroineen ja tarpeineen.

Jos lähdetään elämänkaaaren käsittely siitä liperiläisestä tai rääkkyläläisestä jalkapallojuniorista, niin terveyden vaaliminen tai hyvän esimerkin noudattaminen eivät ole todennäköisesti motivaattoreita. Lapsi on luotu -liikkumaan, kaverin esimerkki tai vapaa-ajan käyttö johonkin hauskaan ja kiinnostavaan voivat olla syitä lähteä mukaan. Nämä samat syyt voivat kantaa koko elämän sellaisenaan. 

Mukaan tulee tietysti uusia sävyjä tavoitteellisuuden ja jopa ammatin myötä. Ammattiura on monissa lajissa sidottu fyysiseen ikääntymiseen, mutta siinäkin tasoja on useita. Lapsia ja nuoria jututtaessa tulee esille yllättävän usein ajatus ammattista ja pärjäämisestä. Ne ovat hyviä tavoitteita jo sellaisenaan. Ihminen on sellainen olento, että pärjääminen yksilö- tai joukkuelajeissa antaa aina lisäpotkua. Harva meistä saa liikunnasta itselleen ammatin, mutta osa jatkaa esimerkiksi ikäkausiurheilun merkeissä aina eläkeikään asti.

Täytyy tunnustaa, että olen itse siitä oivallinen tai outo esimerkki. Helmihyppynarujen liperiläinen kehittäjä oli hurahtanut myös veteraaniurheiluun yleisurheilun puolella. Omat lajini ovat olleet jalkapalloilu ja salibandy. Mikä siinä sitten kiehtoo? No, ihan samat syyt kuin lapsenakin. Lajit, joita osaa jollain lailla ja joista löytyy edelleen sitä jotakin. Jos pelasin jalkapalloa 90-luvun alussa Ylämyllyn Yllätyksen riveissä, niin lähes sama palo minulla on lajiin edelleen.

Tässä iässä liikuntaa voi ajatella entistä enemmän terveyden kannalta. Fyysinen ja henkinen puoli kulkevat käsi kädessä koko ajan. Samaa mieltä ovat varmasti myös ne liperiläisten ja rääkkyläläisten yhdistysten ikääntynyt väki, joita olen seurannut lukuisissa kävelytapahtumissa vuosien aikana. Liikunta tekee ihmiselle todellakin hyvää!

Jaa:

Facebook