Kesäteatterikauden sato oli taas antoisa

PÄÄKIRJOITUS Tässä vaiheessa voi taas hieman ruotia parhaillaan loppusuoralla olevaa kesäteatterikautta. Parin koronakesän jälkeen tänä kesänä on eletty normaalia kesäteatterikesää, joka tarkoittaa Liperissä ja Rääkkylässä Roukalahden, Ristin ja Riäkkyteatterin osalta täyttä tarjontaa. Vuosi sitten ainoastaan Ristissä seikkaili valelääkäri – ja muuten hyvin seikkailikin.

Sattuneesta syystä kesäloman vietto on jäänyt tällä kertaa hieman vajaaksi toimituksen puolella. Se on tarkoittanut pientä kiirettä ja sitä, että katsomisen lisäksi täytyi tehdä jutut saman tien kolmesta esityksestä. Tästä ei sinänsä ole mitään haittaa, mutta katsomisen ja seuraamisen nautinto saattaa aavistuksen herpaantua kirjoittaessa huomioita ja ottaessa kuvia. Toisaalta tästä oli se hyöty, että näytöksiin oli todella mentävä kauden alkaessa sovitun aikataulun mukaan.

Listalle osui ensimmäisenä Katri Helena. Olen nähnyt Riäkkyteatterin esityksiä vuosien varrella niin useita, että hyvää tiesi jo odottaa. Niin kävi nytkin. Alan ammattilaisten lisäksi mukana oli puoliammattilaiseksi tituleerattavia ja myös harrastajia. Ryhmän taso on niin korkea kokonaisuudessaan, että helteisessä Paksuniemessä oli taatusti muitakin tyytyväisiä katsojia kuin minä.

Kuten odottaa saattoi niin laulajien ammattitaidon välillä oli ymmärrettävää vaihtelua. Tämä ei kuitenkaan haitannut menoa millään lailla. Vähäeleinen lavastus on myös sitä teatterin omaa kuvastoa. Jälleen kerran mielenkiinto oli sopivasti tarinassa ja näyttelijöissä. Paksuniemi on aivan erinomainen miljöö kesäteatterille, kunhan ei satu vajaan kolmenkymmenen asteen helle tai kaatosade. Nyt sattui ensimmäinen.

Roukalahden kesäteatterissa jatkettiin tutulla teemalla. Vuoden 2019 kesän huippuesityksen jälkeen omat odotukseni olivat korkealla. Tutun ohjaajan ja käsikirjoittaman luotsaama esitys oli taitavaa kesäteatteria, mutta käteen jäi aavistuksen verran ajatus: tämän minä olen nähnyt jo ennen. Näyttelijöiden osaamisen taso on korkealla. Monista esiintyjistä näkee kuinka he ovat harrastajina pystyneet kehittymään ja saaneet uusia ulottuvuuksia taitoihinsa. 

Näytelmän sisältöön oli tuotu uutta ulottuvuutta henkilöhahmojen painotuksilla ja heidän tarinoidensa syventämisellä. Jos ja kun Roukalahdella esitetään ensi kesänä kolmas osa samasta teemasta, niin esitykseen tarvitaan mielestäni reipasta uusiutumista. Mitä se sitten on? Siihen tarvitaan ohjaajan, käsikirjoittajan ja ehkäpä taustaryhmän yhteistyötä.

Ristin teatteri oli sitä perinteistä ryhmän farssi-iloittelua, joka sopii hyvin porukan luonteeseen. Aivan viime kesän tasoon ei mielestäni ylletty, mutta toki kyse on aina valitusta käsikirjoituksesta. Ristissä näyttelijöille on valikoitunut monena kesänä se luontevan tuttu rooli, kunhan muistaa, että muutoskin piristää välillä. Vuosien varrella on ollut mukava seurata yksittäisten näyttelijöiden osaamisen tason kohentumista.

Loppukevennyksenä vielä jotain naapurikunnasta eli Polvijärveltä. Kävin juuri katsomassa Kinahmon kesäteatterin näytelmän. Jos haluatte seurata Suomen ilmeikkäämmän rautakaupan myyjän osaamista Mooseksen roolissa, niin käykääpä Kinahmossa.

Jaa:

Facebook