Kesästä kannattaa nauttia kerran vuodessa

PÄÄKIRJOITUS Itse kukin meistä muistaa ne uskomattomat lapsuuden kesät, kun oli aina lämmintä ja aika kului kuin siivillä. Uinti- ja kalastuskausi aloitettiin kesäkuun alkupuolella ja lopetettiin vasta elokuun loppupuolella. Muistelkaapa aikaa monta kymmentä vuotta sitten. Kesäloma alkoi touko-kesäkuun vaihteessa ja takaisin koulun penkille päästiin tai jouduttiin vasta kolmen kuukauden kuluttua. En kai minä sitä väärinkään muista.

Tämä kaikki tuli mieleen juhannuksena. Paikalla oli nuorisoa, joiden lapsille piti laittaa mato koukkuun. Onkiminen oli heistä aikansa hauskaa, mutta se ei sisällä välttämättä limaisen madon pujottamista väkäleukaiseen koukkuun. Ahvenien ja särkien saaminen oli kuitenkin ehdoton kohokohta. Ehkä jos kalojen käsittelyyn olisi ollut enemmän aikaa, niin ahvenet olisivat päätyneet paistinpannulle.

Muistan kuinka me kalastimme pikkupoikina yleensä yhden sankollisen edellä mainittuja kaloja. Niille oli kaksi päätepistettä. Mummo otti ne ruokakaloiksi kalasoppaan, pannulle tai kalakukon tarpeiksi. Ja jos se ei onnistunut, niin osoite oli silloinkin selvä – mummon naapurin kissoille ne kalat vietiin.

Itse asiassa näin sovittiin nytkin. Kalat häviävät parempiin suihin eli kissojen ravinnoksi. Toinen kesähupi on tietysti uiminen. Uiminen on ollut itsellekin pienestä pitäen ykköshupi kaikenlaisen urheilun rinnalla. Kovin paljon laiturilta veteen molskauttaminen tai sukeltelu ei ole muuttanut muotoaan. 

On siellä rannalla sentään yksi uusi väline, joka kiinnostaa kaikkia ikään katsomatta. Se on suppilauta, joita näkyy Liperissä ja Rääkkylässä niin mökkirannoilla kuin yleisilläkin uimarannoilla. Villitys on vallannut lyhyessä ajassa monet paikat. Jos joku kaipaa sellaista kokeiltavaksi ennen ostopäätöstä, niin kokeilemaan pääsee vuokraamalla. Paikkoja löytyy Liperistäkin useita Kirkkolahdelta Kuorinkaan.

Yhtä asiaa haluaisin vielä ehdottomasti kokeilla. Nuorena poikasena tuli harrastettua Liperinsalon tienoilla vesisuksilla sujuttelua. Meillä on nykyisessä mökkirannassa tuollainen neljän metrin pulpettivene ja kolmekymppinen kaksitahtimoottori. Kyllä sillä vielä jotakin vesilelua vetää perässään, mutta kone ei jaksa vetää pinnalle raavasta miestä.

Tuosta kesäkelistä voisi vielä todeta, että minä en halua ainakaan harmitella helteisiä kelejä. Vedet lämpiävät ja ulkona on mukava olla. Se lienee totta, että aika harva meistä on tottunut kolmenkymmenen asteen keleihin. Varsinkin jos helteet jatkuvat päiväkausia, eikä väliin satu vilvoittavia sateita. Riäkkyteatterin tämän kesän musiikkinäytelmässä oltiin sunnuntaina lähellä liiankin lämmintä keliä, mutta toisaalta hyvästä esityksestä oli ilo nauttia. Nautitaan kesästä!