Jäseniä järjestöihin ja apua Ukrainaan

PÄÄKIRJOITUS Aivan äsken ei ole Suomessa törmätty ilmiöön, joka on menossa parhaillaan ennen näkemättömän voimakkaana. Suomalaiset ottaneet Ukrainan kansalaisten ja pakolaisten auttamisen omaksi asiakseen. Samaan aikaan vapaaehtoisiin maanpuolustusjärjestöihin liitytään todella innokkaasti.

Näistä järjestöistä näkyvämmin esillä on ollut Reserviläisliitto, jonka puheenjohtajana toimii kolmatta kaksivuotiskautta liperiläinen Ilpo Pohjola. Hän on hoitanut tehtävänsä ilmeisen mallikkaasti, koska luottoa tehtävään on ollut jo pitkään. Pohjola on oman ilmoituksensa mukaan jättämässä puheenjohtajuuden tämän kauden jälkeen.

Liiton jäsenmäärän kasvua kuvaa hyvin tammi-helmikuu tänä vuonna. Normaalisti liittoon liittyy tähän aikaan vuodesta viitisen sataa jäsentä. Aivan Ukrainan sodan kynnyksellä helmikuun loppupuolella liittyjiä oli yli 1 200. Venäjän hyökkäyksen jälkeen liittyjien määrä on vain kasvanut entisestään. Tästä on hyvänä esimerkkinä Liperin Reserviläiset, joka on saanut viime viikkoina joka päivä useita uusia jäseniä.

Reserviläisliiton vetovoimalle on luonnollinen selitys on se, että sen jäsenpohja on hyvin laaja. Hieman paikallisten yhdistysten säännöistä riippuen mukaan pääsevät kaikki Suomen täysi-ikäiset kansalaiset. Miehet ja naiset voivat liittyä järjestöön samalla lailla. Tervetulleita ovat myös henkilöt, jotka eivät ole syystä tai toisesta suorittaneet varusmiespalvelusta. Jossakin vaiheessa näytti hieman siltä, että maanpuolustustoiminta olisi monen järjestötyön tavoin ”ukkoontumassa”.

Näin ei kuitenkaan ole. Olen varma, että uusissa jäsenissä on enemmistönä ovat nuoremmat tai keski-ikäiset ikäluokat. Reserviläisliiton paras vetonaula on ollut jo pitkää varsinkin nuorempia ikäluokkia ajatellen – niin raadolliselta kuin se kuulostaakin – ampumatoiminta. Omaa ampumataitoa halutaan ylläpitää niin harrastuksena kuin maanpuolustukseen oleellisesti liittyvänä elementtinä. Pitää muistaa, että maanpuolustustyö on paljon muutakin kuin sotilaallista valmistautumista. Järjestöissä liikutaan paljon ja pidetään yllä poikkeusolojen taitoja.

Vähintään yhtä merkittävä ajan ilmiö on suomalaisten halu auttaa konkreettisesti Ukrainaa ja ukrainalaisia. Apua ollaan antamassa lähimaihin paenneille ja myös Suomi valmis ottamaan vastaan pakolaisia, vaikka heitä ei olekaan vielä juuri saapunut tänne asti. Ukrainan tilanteessa on koettu olevan jotakin samaa kuin talvisodassa, jossa suomalaiset joutuivat järjettömän ja perusteettoman hyökkäyksen kohteeksi. Maa on vaihtunut vain nimeltään toiseksi, mutta diktaattorinomainen hallitsija sanelee, mitä tehdään.

Ukrainaa on ehdottomasti autettava vaikeassa tilanteessa kaikin mahdollisin tavoin. Samalla me suomalaiset olemme huomanneet, että moni sellainen asia, joita pidimme lähes mahdottomana tapahtuvaksi, on tapahtunut.