Nuorille aikaa ja tilaa

PÄÄKIRJOITUS Tässä lehdessä ja edellisessä on ja oli useita juttuja, joissa sivuttiin nuorten ja lasten tekemisiä ja toiveita. Viikon takaisessa kohteina olivat vuoden ensimmäinen vauva, alakoululaiset ja haja-asutusalueella asuva kymmenvuotias. Myös koululaisten fyysistä kuntoa oli taas testattu. Tässä numerossa selvitellään Ylämyllyn nuorten kokoontumispaikkaa ja tutustutaan Rääkkylän uuteen sijaisena toimivaan nuoriso-ohjaajaan.

Lapset ja nuoret saavat siis mukavasti sijansa paikallisessa lehdessä ja niin heidän kuuluukin saada. Nuorissa on tulevaisuus -sanonta kuulostaa vanhalta hokemalta, mutta näin ei suinkaan ole. Asiahan on konkreettisesti totta, kun väki vanhenee ja lasten sekä nuorten lukumäärä vaihtelee selkeästi Liperissä ja Rääkkylässä. Liperin väkiluku meinaa jämähtää kahdentoista tuhannen paikkeille, mutta kunta vetää mukavasti lapsiperheitä. Rääkkylässä kehitys on huolestuttavampi. Kuntaan kaivataan enemmän uusia asukkaita ja nuorempaa väkeä.

Ylämylly vetää jatkuvasti uusien tonttien ja talojen myötä lapsiperheitä. Tämä näkyy lasten ja nuorten lukumäärässä. Muistan itse hyvin omasta nuoruudestani, kuinka vanhempani rakensivat uuteen kaupunginosaan omakotitalon kymmenien muiden tavoin. Sehän tarkoitti sitä, että lasten ja nuorten elämä sekä harrastukset soljuivat tosi vilkkaissa merkeissä. Voi sanoa, että silloin sattui ja tapahtui. Nuorisotaloa tai -tiloja ei ollut käytettävissä, mutta tekemistä riitti varsinkin ulkoilun ja urheilun merkeissä ilman kännyköitä ja tietokoneita.

Vanhojen asioiden muistelu ei lämmitä lapsia ja nuoria tässä päivässä. Ajat ja tavat ovat muuttuneet kovasti, mutta tärkeä asia on edelleen nuorille ja lapsille omien ikätovereiden kohtaaminen unohtamatta vanhempien sekä koulumaailman tukea ja turvaa. Nuoret kaipaavat omaa aikaa ja tilaa. Ylämyllyllä kaipuu konkretisoituu nuorten omaan ulkopaikkaan, joka tuntuu löytyvän Jyrin laitamilta. Nuorisotila löytyy yläkoulun yhteydestä, mutta nuoret kaipaavat epämuodollisempaa paikkaa. Kolme seinää ja katto tuntuvat täyttävän sellaisen tarpeen.

Vanhemmat ja kasvattajat ovat aina olleet huolissaan nuorempien ikäluokkien pärjäämisestä. Valtaosasta lapsista ja nuorista kasvaa itsenäisiä ja vastuunsa tuntevia aikuisia. Kaikilla asiat eivät ole kuitenkaan yhtä hyvin. Silloin tarvitaan vanhempien tueksi muun muassa opettajia, nuoriso-ohjaajia, kuraattoreita ja erilaisia tukijoita – vapaaehtoisia ja virkansa puolesta töitä tekeviä. Julkisuudessa on esitetty heidän määrästään huolestuttavia arvioita. Lasten ja nuorten asioihin paneutuvia ammattilaisia tarvitaan lisää.

Korona-aika ei ole taatusti vähentänyt esimerkiksi nuorten ikäryhmien mielenterveyspalveluiden kysyntää. Nuoret ovat joutuneet ottamaan vastuuta omasta tekemisestään tavalla, johon kaikki eivät ole olleet valmiita. Kasvattajien ja viranomaisten on huolehdittava siitä, että tuota taakkaa kannetaan yhdessä, eikä siitä tule liian suurta.