Vesillä matkailun eväät?
Pohjois-Karjalan matkailussa panostetaan tulevina vuosina tuttuihin kohteisiin. Maakunnan matkailustrategia lähtee merkittävistä investoinneista, jotka toteutuessaan voivat muuttaa purren suuntaa hyvinkin paljon.
Se, että jo kohtuullisesti ilmaa alleen saaneet kohteet hallitsevat myös jatkoinvestointien listaa, on tavallaan ymmärrettävää. Kolilla, Nurmeksen Bomballa, Kiteen Pajarinhovilla ja ison Joensuun maaseutukohteilla, on jo varteenotettavia näyttöjä. Viime vuosien panostukset esimerkiksi Kolin kehittämiseen, eivät saa jäädä puolitiehen. Koli kun on Pohjois-Karjalan matkailun paras postikortti.
Suunnitellut hankkeet ovat todella suuria. Niiden mittasuhteita kuvaa hyvin se, että kun vuosina 2000-2005 on maakunnan matkailuhankkeisiin investoitu noin 25 miljoonaa euroa, puhutaan tästä vuoteen 2015 ulottuvalla kaudella peräti noin 300 miljoonan euron panostuksista.
Rääkkylä on aikanaan reippaasti pörhistellyt virkeänä kesäpitäjänä ja matkailun kehittäjänä, mutta sinne ei isoja investointeja suunnitella. Samalla lailla Liperi on jäänyt kokonaan kartoituksen ja tulevien investointien ulkopuolelle. Edes menetetystä leirintä-/matkailuvaunualueesta ei taida olla toiveita.
Pelkän majoituskapasiteetin lisääminen ei nosta alueen vetovoimaa. Matkailijoille on pystyttävä tarjoamaan sellaisia palveluja ja ohjelmaa, jonka vuoksi he tänne suunnistavat. Mielellään vielä sellaista, jota on huonosti muualla tarjolla.
Liperissä ja Rääkkylässä vesistöt ja kalastusmahdollisuudet ovat sellainen voimavara, joka luo luontevat luonnonolosuhteet ja mahdollisuudet lähes rajattomaan kehittämiseen. Ammattimainen kalastus elättää entistä harvempia, ja heistäkin monelle opastettujen kala- ja nuottaretkien järjestäminen saattaisi olla tulevaisuudessa varsinaista kalanpyyntiä kannattavampaa.
Kalaa tietysti saisi nousta jopa nykyistä enemmän, sillä ei turisti monta kertaa tyhjille vesille palaa. Teno on oma lukunsa; sinne mennään suuren lohen toivossa – vuodesta toiseen. On kuitenkin muistettava, että virkistyskalastukseen liittyy lukemattomia harrastusmuotoja. Esimerkiksi hyvä ahven- tai pohjaonkikokemus vangitsisi turistin sydämen vuosikausiksi.
Liperissä kalastuksen kehittämistä matkailullisessa mielessä tukee vielä laajeneva paikallinen kalanjalostus, joka käyttää sen, mitä kalastajat eivät syödä jaksa. Kalanperkauksessa on hyvin monella vielä paljon oppimista, siitä löytyisi pohjaa muutamalle kurssipäivälle (vaikka osaksi kokonaista kalastusviikkoa?).
Liperissä ja Rääkkylässä on vahvat kalastusseurat, jotka voisivat ulkoistaa toimintaansa järjestämällä vaikkapa turisteille roskakalan pyyntipäivät ja kehitellä kaikenlaista oheisohjelmaa. Kilpailutoiminta on vilkasta molemmissa pitäjissä ympäri vuoden, joten kokemusta ja osaamista kyllä löytyy.
Kaikkinainen matkailun kehittäminen näillä leveysasteilla rakentuu pienten palasten virkeyteen ja yhteistoimintaan. Verkottuminen on välttämätöntä, ja kateuden kalat pitää samoilta vesiltä karkottaa.
Matkailu on omanlaisensa oravanpyörä, jonka vauhdin määrästä ei olla yksimielisiä. Pohjois-Karjalan luonto ja rauha on joka tapauksessa kiireiselle ihmiselle suosiotaan kasvattava vetovoimatekijä.
Kun tarpeeksi moni kiinnostuu tästä luonnontilasta, tasapainoillaan jo uudella reunalla. Ehkä on kuitenkin utopistista ajatella, että näille kulmille ryntäisi niin paljon turisteja, että luontomme, vesistömme ja rauhamme joutuisivat kohtuuttomalle koetukselle…
Tietoa kirjoittajasta
