Rattijuoppo, rattijuoppo, rattijuoppo…

Tuoreet paikallisuutiset kertovat karua kieltään: ”Poliisi tavoitti Ylämyllyllä 56-vuotiaan miehen auton ratista, kun tämä oli törmännyt lyhtypylvääseen. Puhalluskoe osoitti 3.11 promillea.

”Miestä epäillään törkeästä rattijuopumuksesta ja liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Lyhtypylväs ei kärsinyt vaurioita”, mainitaan poliisin tiedotteessa.

Kyseisessä tapauksessa oli hyvä tuuri: kuljettaja säilyi promillemäärästään huolimatta hengissä, kukaan sivullinen ei sattunut kohdalle ja lyhtypylväskin oli vankkaa tekoa.

Yleisemmällä tasolla ongelma on saamassa sellaiset mittasuhteet, ettei sitä voida sivuuttaa ilman vakavaa pohdintaa ja puuttumista.

Kun rattijuoppo lähtee liikenteeseen, hän on ilmeisesti huolestunut vain itsestään – jos siitäkään. Humalassa ajaminen on kuitenkin moninverroin laajempi ratkaisu. Ajoneuvon rattiin juopuneena astuessaan kuljettaja unohtaa, että hän asettaa muiden tiellä liikkujien hengen välittömään vaaraan. Päivän uutisia seuraaville on valitettavan tuttua se, että täysin ulkopuolisten kuoleman, pysyvän vammautumisen tai lievemmät vahingot aiheuttaneita ”pommeja” liikkuu aivan liian paljon keskuudessamme.

Lentopelko on tuttu ilmiö. Monelle se voi aiheuttaa lentämisestä kieltäytymisen. Entäpä, jos ihmiset altistuvat liikennepelolle? Entäpä, jos emme uskalla lähteä tielle, kun mahdollisuus sattua samaan aikaan ja -paikkaan rattijuopon kanssa kasvaa liian suureksi.

Riski liikenteessä on aina olemassa, mutta jos pelko nousee päällimmäiseksi tielle lähdettäessä, on tilanne karannut käsistä. Alkoholinkäytön nopeahko kasvu poikii monia lieveilmiöitä, joista rattijuoppous on omalle ja toisen hengelle vaarallisimpia. Ongelman kuriin saaminen valtakunnallisesti edellyttää nyt tehokkaita toimenpiteitä.

Päällimmäinen ja paras ratkaisu on jokaisella henkilökohtainen. Palautetaan moraali sille tasolle, jolle se kuuluu: Jos otat, et aja. Ja tästä pidetään kaikissa tilanteissa kiinni. Kännissä rattiin lähtö voi johtaa peruuttamattomiin vahinkoihin, kuolemantuottamuksiin, viattomien ihmisten vakavaan vahingoittamiseen ja tuntuviin taloudellisiin menestyksiin. Onnettomuuden jälkikrapula saattaa kestää lopun ikää, mutta vahinkoa ei saa tekemättömäksi.

Ajoneuvon menettäminen valtiolle asettaa syylliset tavallaan eriarvoiseen asemaan; se ei ole seuraamuksiltaan tasa-arvoinen rangaistus. Jos ei muu auta, tämäkin vaihtoehto on otettava vakavasti, viimeistään toisen sekoilun jälkeen. Sisältyyhän kännissä ajoon merkittäviä taloudellisia riskejä joka muutenkin.

Alkolukkojen asentaminen autoihin voi auttaa tietyissä tapauksissa, mutta järjestelmän toteuttaminen täydessä mitassa on kallis ja aikaa vievä vaihtoehto. Pika-avuksi siitä ei ole.

Jalkapuuhun asettaminen ja ajokorttien kuivattaminen nimismihen ikkunassa eivät taida toimia enää. Jos tietosuojalaki sallisi, voisi lehdissä aivan hyvin julkaista listaa ”Viikon rattijuopot”.

Nopein ja tehokkain tie on valvonnan tehostaminen ja rangaistusten koventaminen. Paheneva ongelma on tarpeen nostaa myös näkyvämmin julkisuuteen, ja muistuttaa rikoksen moninaisista seuraamuksista. Kampanjoita on järjestetty vähäisemmistäkin ongelmista.

Rattijuopon lähellä olevia ei voi kannustaa väkivaltaisiin toimiin, mutta kaikki pehmeät ja pehmeähköt keinot liikenteeseen lähdön estämiseksi on syytä käyttää, päällimmäisenä järjen pänttääminen järjettömän ja edesvastuuttoman päähän.

P.S.
Tuoreita pikku-uutisia isoista törppöilyistä: ”Perjantaina 14.9. liperiläinen nuori mies ajeli Honkatiellä Honkalammella henkilöautolla ja puhalsi poliisin mittariin 0.89 promillea. Samana päivänä ajeli liperiläinen nuorimies mopolla Ylämyllyllä ja puhalsi lukemat 1.56 promillea”…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *