Kihaus antoi miettimisen aihetta
Tämänvuotinen Kihaus Rääkkylässä ei jättänyt ketään kylmäksi. Tapahtuma kokosi kansanmusiikin – ja vähän muunkinlaisen musiikin – ympärille noin 9.000 kuulijaa. Määrä oli järjestäjille kuitenkin iso pettymys. Kihaukseen odotettiin jopa 15.000 kävijää, joten tavoitteesta jäätiin todella kauas.
Suurin kansan karkottaja oli varmasti uuvuttava helle, joka sai monen jäämään kesämökilleen. Mitkä muut tekijät vaikuttivat Kihauksen yleisökatoon, sitä järjestäjät joutuvat vakavasti miettimään.
Vaikka lipunmyynnissä jäätiin vain tuhannen verran edellisvuodesta, sekin on iso määrä, mikäli kuluja ei ole voitu samassa mitassa jo alunperin karsia. Tervehdyttämistoimista ja velkojen anteeksisaamisista huolimatta Kihaus elää edelleen taloudellisesti tiukkaa aikaa. Kun aiempien tapahtumien tappiot ovat vuodesta toiseen rasitteena, ei uuden velkasaldon syntyminen ole järjestäjille herkkua.
Tappiollinen vuosi kuluttaa aina myös henkisesti niitä, jotka pistävät itsensä likoon viikonlopun onnistumiseksi. Onneksi tähänastinen palaute antaa sikäli hyvän kuvan, että Rääkkylässä on päätetty: ”Periksi ei anneta”.
Vaihtoehtojen pohdinta on kuitenkin edessä. Valitettavasti mitään käänteentekevän hyviä polkuja ei taida olla tarjolla. Ei ainakaan sellaisia, jotka takaisivat nykyistä suuremman yleisömäärän.
Kihauksen lyhentäminen nykyisestä neljästä päivästä toisi tiiviimman tunnelman, mutta tuskin lisää lipputuloja. Keskittyminen tiukasti kansanmusiikkin selkeyttäisi tietenkin tapahtumaa, mutta se tarkoittaisi todennäköisesti kävijämäärän vähenemistä. Iskelmä nimiesiintyjineen kuitenkin vetää niitä, joiden jalka vipattaa muunkin kuin kansanmusiikin tahdissa.
Kannattaisiko lyhentämisajatusten ohessa miettiä myös
Kihauksen suuntaamista entistä enemmän nuorille soittajille. Nuorten leirit ja konsertit tuovat yleensä myös heidän vanhempiaan konsertteihin ja käyttämään paikkakunnan palveluja.
Tänä vuonna ei Kihauksessa nähty aivan huippuluokan vetonaulaa ja tältä osin säästettiin kustannuksista. Tähtien lavalle tuominen täyttää kyllä salit ja teltat, mutta ei useinkaan jätä tuottoja järjestäjille.
Useissa yhteyksissä on toivottu lippujärjestelmän ”virtaviivaistamista”, ehkä moitittu joidenkin konserttien kalleuttakin. Hintakirjo on turhan laaja, sitä kannattaa miettiä tulevia Kihauksia järjestettäessä. Iloisia lienevät olleet nyt ne, jotka osuivat tietoisesti tai vahingossa seuraamaan mielenkiintoisia perfermanssiesityksiä. He saivat tehdä sen ilman pääsylippua.
Kaiken kaikkiaan muutos on tänä päivänä voima, joka pitää hyödyntää. Ainakaan paikalleen jämähtäminen ja väsähtäminen ei tuo mitään hyvää tullessaan. Se on helppo, mutta tuloksiltaan vaatimaton vaihtoehto.
Tietoa kirjoittajasta
