In Memoriam: Paavo Joensalo 1942–2022

Paavo Joensalo siirtyi tuonilmaisiin Kuopiossa lauantaina 26.11.2022.

Paavo syntyi 23.1.1942 Kauhavalla Karjalasta evakkoon tulleelle, hiljattain leskeksi jääneelle Agnes-äidilleen. Paavo-isä, jonka mukaan poika nimettiin, oli kaatunut rintamalla vain viikkoja aiemmin. 

Paavo meni naimisiin nuoruudenrakkautensa Marjatan kanssa vuonna 1967 ja heille syntyi kaksi tytärtä, Susanna ja Johanna. Lähiperheeseen kuuluvat myös lapsenlapset August ja Emilia, sekä vävyt Jonas ja Richard.

Paavo teki elämäntyönsä arkkitehtinä, säveltäjänä, näytelmäkirjailijana ja kulttuurituottajana. Hän valmistui teknillisestä korkeakoulusta 1967 ja toimi uransa aikana kaupunginarkkitehtinä sekä Imatralla että Joensuussa. Hän toimi konsultointitehtävissä Yritystaito Oy:ssä, sekä myöhemmin toimitusjohtajana perustamassaan Joensalo Oy:ssa.

Eläkepäivinään Paavo seurasi unelmiaan ja toimi perustamansa Eiku Ry:n toiminnanjohtajana, säveltäjänä ja kulttuurituottajana. Tästä tuli jollain tapaa Paavon elämäntyö; nuorten kulttuurikykyjen nostaminen siivilleen, sekä erilaisten oopperoiden, lasten musikaalien, konserttien, liedien ja esitysten henkiinherättäminen. Eiku Ry on vaikuttanut laajasti erityisesti Pohjois-Karjalan alueella, mutta myös muualla Suomessa sekä kansainvälisesti. 

Vuonna 2022 Paavo sai erään unelmansa toteutettua, kun Eiku Ry:n toiminnan jatkaminen siirtyi seuraavan sukupolven käsiin. Marjatta-vaimo oli tukena ja mukana Eikun toiminnassa ja Paavo oli tukena ja mukana tekemässä Marjatan isoimpia lyijylasitöitä.

Heidän yhteisiin rakkaisiin harrastuksiinsa kuului kaikenlainen luonnossa liikkuminen, kuten veneily, hiihto- ja pyöräretket, sekä sienestäminen ja marjastaminen.

Paavo oli karjalainen, suomalainen, eurooppalainen, maailmankansalainen ja universumin sielu. Hän sanoi leikkisästi; “Kun kasvan oikein isoksi, minusta tulee viisas vanhus, heimomies ja tarinankertoja kuten karjalaiset esi-isäni.” Sitä hän tavallaan olikin koko elämänsä. Hän tuotti, antoi, puuhasi, oli yhteydessä, loi, ideoi, keksi, oli mukana kaikessa. Paavo runoili ja sävelsi aktiivisesti loppuun asti.

Viimeisimpänä työn alla oli kesken jäänyt projekti “Sienisikermiä sopraanolle ja soittimille”, sattuva viimeinen työ sienimetsää rakastaneelle runonlaulajien jälkeläiselle. 

Viime vuoden ajan Paavo oli mukana työn alla olevassa karjalaisista juurista kertovassa videoprojektissani. Olen kiitollinen näistä tiiviisti yhdessä vietetyistä päivistä, sekä siitä materiaalista, jonka hänestä sain kuvattua ja joka jää meille jälkipolville ihanaksi muistoksi.

Paavon äkillinen menehtyminen oli meille yllätys ja shokki, sillä Paavo oli viimeiseen saakka täynnä elämää, intoa ja iloa. Luulen, että me kaikki, hän itse mukaan lukien, jollain tapaa kuvittelimme, että hän eläisi vielä kauan. Emmekä olleet väärässä; hän elää ikuisesti meidän pyöreissä poskipäissämme ja iloisissa hymyissämme, silmäkulmissamme liikutuksen kyyneleinä. Hän elää suunnittelemissaan rakennuksissa, säveltämässään musiikissa, tuottamissaan oopperoissa, kirjoittamissaan runoissa, sekä tietenkin henkimaailmassa, tuonilmaisissa, jonka olemassaolosta hän usein puhui. 

Paljon Paavo sai tehtyä, paljon jäi varmasti tekemättä, ja ehkä sen kuuluukin olla niin. Häntä jäivät kaipaamaan puoliso, lapset ja lapsenlapset perheineen, sukulaiset ja lukuisat ystävät sekä yhteistyökumppanit.

Kiitos elämän pitkästä päivästä Paavo, Didi, Isä, Puoliso. Passibo päiväs.

August Joensalo

kirjoittaja on Paavo Joensalon lapsenlapsi