Kohdataan nyt edes toisemme

KOLUMNI Olen ollut jo pitkään sitä mieltä, että monesti asioista tehdään liian vaikeita tai ainakin ne sanoitetaan vaikeasti. Kieli elää ja käsitteitä uudistetaan ja hiotaan, otetaan mukaan uusia nyansseja, kikkaillaan sanoilla.

Esimerkiksi moniammatillisesta yhteistyöstä on tullut monialaista, ja rajapinta on muuttunut yhdyspinnaksi. Sama pätee myös käsitteeseen ”hyvät väestösuhteet”, joka kuulostaa huikean hienolta, mutta on oikeasti yksinkertainen asia; miten eritaustaiset ihmiset tulevat toimeen toistensa kanssa.  Toisin sanoen kyse on aivan tavallisista tilanteista, joissa elämme ja annamme muidenkin elää, yhteiskunnan normien rajoissa. Jos joku ”värittää viivojen ulkopuolelle”, asiaan puututaan – riippumatta siitä, kuka on kyseessä.

Mutta miksi yksinkertaiset asiat monimutkaistuvat? Yksi syy on se, että hyvien väestösuhteiden edistämiseen liittyy monia eri toimijoita: kuntia, järjestöjä, viranomaisia ja yhteisöjä. Kun mukaan tulee paljon tahoja, syntyy helposti hankkeita, suunnitelmia ja mittareita. Yksinkertainen asia alkaa näyttää byrokraattiselta ja monimutkaiselta. Lisäksi meillä on taipumus ajatella, että vaikeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin tarvitaan laajoja, monimutkaisia ratkaisuja. 

Todellisuudessa kyse on arkisista teoista. Mutta ennen kaikkea kyse on asenteista. Jokainen meistä voi edistää hyviä väestösuhteita ilman suuria rakenteellisia muutoksia. Se voi tarkoittaa sitä, että tervehdimme ja otamme kontaktia, kuuntelemme toisiamme, olemme avoimia uusille ihmisille ja mahdollistamme kohtaamisia. 

Ihmisiksi eläminen onnistuu helposti kaltaistensa kanssa, mutta kun kohtaamme jonkun, joka on väriltään, taustaltaan, kieleltään, toimintakyvyltään, yhteiskunnalliselta asemaltaan tai arvoiltaan erilainen, ihmisiksi elämisen rajat alkavat tulla vastaan. Tämähän ei siis koske pelkästään maahanmuuttajia vaan kaikkia erilaisuutta edustavia ryhmiä. Kyse voi olla myös kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden välisistä jännitteistä, eri sukupolvien kohtaamisesta tai toimintakyvyltään erilaisten henkilöiden vuorovaikutuksesta.

Tällä viikolla vietetään rasismin vastaista viikkoa ja lisäksi Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Joten teemana hyvät väestösuhteet sopivat tähän hetkeen kuin nenä päähän, sillä hyvien väestösuhteiden ydinajatus on yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Hyvät väestösuhteet eivät ole utopiaa vaan tavoitetila. Sitä että kykenemme elämään ihmisiksi toistemme kanssa, niiden toisenlaistenkin. Toki rakenteita ja toimintamalleja voidaan kehittää, mutta muutoksentekijän näkee peilistä: miten kohtaan toiset ihmiset arjessa? 

Tarja-Liisa Riipinen, kotoutumiskoordinaattori