Pieni teko, suuri merkitys
KOLUMNI Maailma ei aina tarjoa lapsille sellaista, minkä he ansaitsevat. Jokainen vanhempi toivoo lapselleen mahdollisuuksia ystävyyteen, iloa ja osallisuutta, mutta tiedämme kaikki, ettei tämä aina toteudu. Aikuisena minulla on kuitenkin mahdollisuus tehdä jotain. Kun näin postauksen paikallisessa Facebook-ryhmässä, se herätti minussa halun toimia: mitä jos järjestäisin juhlat lapsille, jotka eivät ole niitä aina saaneet?
Tänään nuo juhlat toteutuivat. Lapset tutustuivat vaivattomasti toisiinsa synttäripöydän antimista nauttien, aloittivat yhteiset leikit ja riensivät mäenlaskun. Kutsuin juhliin 7–10-vuotiaita lapsia, joille kaverisynttärit ovat harvinaisuus. Juhliin sai tuoda myös oman pienen lahjan, jotka jaettiin kaikkien kesken. Tärkeintä oli, että jokainen sai tuntea itsensä tervetulleeksi.
Moni voisi ajatella, että tällainen teko on pieni – vain muutama tunti arjen kiireiden keskellä. Mutta lapselle se voi olla paljon enemmän. Ehkä se on ensimmäinen kokemus juhlista, joissa ollaan yhdenvertaisia. Ehkä se on hetki, joka auttaa heitä tuntemaan itsensä tärkeäksi.
Reaktio juhlakutsuun ylitti odotukseni. Facebookissa yli sata äitiä reagoi kutsuun sydämillä ja tykkäyksillä. Se vahvisti uskoani siihen, että meillä aikuisina on tärkeää olla läsnä ja tarjota vastinetta maailman kovuudelle.
Nämä juhlat olivat minun tapani osoittaa, että välitän. Pienikin teko voi olla iso asia, jos sen tekee sydämellä. Toivon, että esimerkkini kannustaa muitakin toimimaan – ei välttämättä juhlia järjestämällä, vaan kuuntelemalla, huomioimalla ja osoittamalla lapsille, että he ovat arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat.
Pahan rinnalle voi aina tarjota vastinetta. Meillä kaikilla on valta tehdä hyvää.
Laura Hyvärinen, äiti Ylämyllyltä
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.