Välittäviä boomereita

KOLUMNI Tällä viikolla vietetään lapsen oikeuksien viikkoa. Viikon teema on lapsen oikeus oppimiseen. Jokainen alle 18-vuotias on lapsi. Myös nuori, joka osoittaa tahtovansa itsenäistyä ja ottaa siksi etäisyyttä vanhempaan ja muihin aikuisiin elämässään. Nuori opettelee ottamaan vastuuta, toimimaan ihmisten kanssa, hoitamaan asioitaan ja olemaan osa yhteiskuntaa.

Aikuiseksi kasvaminen ei ole niin yksinkertainen asia, että sen oppisi etäisyyttä ottamalla ja itse tekemällä. Murrosikäinenkin kaipaa ohjeita, yhdessä tekemistä, huolenpitoa ja kiinnostusta, joskus myös silkkaa uteliaisuutta. Meidän aikuisten tehtävä on olla nuoren rinnalla, toimia omalla käyttäytymisellämme esimerkkinä ja vaatia. Vaatiminen saa aikaan riitoja, joskus jopa päivittäistä vääntöä. Nuori kaipaa aikuiselta jämäkkyyttä. Se luo turvallisuuden tunteen, josta rakentuu luottamus. Luotettavan aikuisen puoleen voi kääntyä vaikeissakin asioissa. Kaverit ovat hyviä tyyppejä, me aikuiset emme ole kavereita, vaan vastuun kantajia, joskus tosi ärsyttäviä.

Kiinnostus nuoresta, missä hän viettää aikaansa, kenen kanssa ja mitä tehden, ovat asioita, joista nuoren rinnalla elävän aikuisen tulee tietää. Emme voi ohjata ja tukea kulkemista oikeaan suuntaan, jollemme tiedä, mihin suuntaan nuori on matkalla. Uteliaisuus nuoren elämästä osoittaa, että välittää.

Kainalo, kuulumiset ja kaakao. Hyvä hetki yhdessä jutellen, kuulumisia vaihtaen ja huolehtien, mitä nuorelle kuuluu, missä hän aikuisen tukea tarvitsee ja mitä hän aikuiselta odottaa. Nuorena lapsi on vielä elämänsä alkutaipaleella ja vaikka hän kertoisikin, että pärjää, hän on ihan lapsi vielä. Ihan ok, en mä tiiä ja ihan sama eivät riitä, lapselta voi vaatia enemmän. Meidän aikuisten pitää voida vaatia itseltämme enemmän, pysähtymistä, pysäyttämistä ja kuuntelua, kunnioittaen. 

Opetamme viestien kirjoittamisen ja asioiden hoitamisen. Vaadimme kunnioittavaa käytöstä muita ihmisiä kohtaan. Kiellämme toisten ihmisten häiriköinnin ja omaisuuden tuhoamisen. Rajoitamme lapsen oloa digilaitteilla, valvomista myöhään, päihteiden käyttöä tai lapselle haitallisia kaverisuhteita. Asioita, jotka häiritsevät arjessa pärjäämistä, eivätkä ole lapsen edun mukaisia. Tämä tekee meistä ikäviä boomereita, mutta jokainen meistä on mieluummin rakastava ja välittävä boomer kuin välinpitämätön boomer. Välillä ollaan törmäyskurssilla, se kuuluu kasvuun. Pettymysten sietämistä, epämukavuusalueita ja pinnistelyä. Vastapainoksi on hyvä antaa kiitosta onnistumisista silloin, kun sille on syytä. Usein kannustus ja kehut kantavat ja auttavat oppimaan. Se on lapsen oikeus.

Miia Nivala

koulunuorisotyöntekijä

Jaa:

Facebook