Kesä töissä

KOLUMNI Aikuisuudessa on huomattavasti enemmän hyviä kuin huonoja puolia, mutta yksi erityisen huono puoli on se, että kesä ei enää automaattisesti tarkoita lomaa vaan oikeastaan ihan päinvastoin: kesä tarkoittaa töitä.

Keksisin sata parempaa tapaa viettää kesää kuin toimistolla istuskellen, mutta toisaalta keksin nopeasti myös sata asiaa, jotka jäisivät tulevan opiskeluvuoden aikana tekemättä ilman ylimääräisiä kesätienestejä. Siitä pitäisi sitten lähteä vaihtoehtoja punnitsemaan, jostain on joka tapauksessa tingittävä.

Vai onko sittenkään. Jos arkea nimittäin erehtyy tarkastelemaan työn perspektiivistä, niin ei ihme, jos epätoivo iskee. Tästä vinkkelistä viikko muodostuu viidestä työpäivästä ja kahdesta vapaapäivästä. Kesästä pääsee siis nauttimaan kokonaisen viikonlopun verran, sitten täytyykin viettää taas työviikko hiekkarannoista haaveillen. Kuulostaa kohtalaisen ankealta.

Työpäivä-vapaapäivä-ajattelu kuitenkin vääristää todellisuutta. Osoitetaan tämä pienellä laskutoimituksella. Viikossa on 168 tuntia, joista keskivertoihminen nukkuu noin 52,5. Töissä vierähtää viikossa sanotaan sellaiset 37,5 tuntia. Pitkällä matematiikalla yli jää vielä 78 tuntia.

Sama vielä uudestaan, että varmasti tulee perille: 37,5 tuntia töitä ja 78 tuntia vapaata. Siis enemmän vapaata kuin töitä. Ei kuulosta lainkaan niin pahalta. Kolmen kesäkuukauden aikana vapaa-aikaa jää osapuilleen 1014 tuntia. Kyllä siinä ehtii.

Taitaakin olla vähän harhaanjohtavaa todeta, että vietin kesän töissä. Itse asiassa olen viettänyt kesäni perheen ja kavereiden kanssa pelaillen, jalkapallokentillä ja frisbeegolfradoilla kisaillen, syöden, uiden, nukkuen ja kyllä, töitä tehden. Sen ei silti tarvitse määritellä koko kolmea kuukautta.

Tietysti töihin olisi huomattavasti helpompaa asennoitua jos ulkona sataisi räntää sen sijaan, että siellä nyt taas paistaa aurinko ja lämpömittari näyttää hellelukemia. Elämä on valintoja, mutta ei kannata valita turhaan. Kesä töissä vai kesä vapaalla, miksei molemmat. Ei se niistä 487,5 tunnista jää kiinni, varsinkaan jos töissä vieläpä viihtyy.