Nepsyys on monen lapsen supervoima

KOLUMNI Miltä se tuntuu, kun joku ymmärtää sinun raskasta arkeasi ja osaa jatkaa lausettasi juuri oikeilla sanoilla? Hyvältä ja lohduttavaltahan se tuntuu. Se on juuri sitä, mitä meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Kun kyseessä on jokin sellainen asia kuin ihmisen erilaiset aivot, neurologia, jotka aiheuttavat niitä haasteita, tuen ja kannustuksen tarve on erityisen iso.

Yhteiskunta puhuu monessa asiassa eri kieltä kuin nepsyaivot, ja siitä niitä yhteentörmäyksiä tulee. Nepsylapset ja -perheet tarvitsevat myötätuntoista ja kannustavaa puhetta, ei tuomitsemista tai osoittelua.

Nepsy tarkoittaa adhd, asperger ja autisminkirjon diagnoosin saaneita. Monilla on näitä diagnooseja useita. Nepsyperheiden haasteista on viime aikoina julkisuudessa puhuttu paljon tv-sarjan ja julkisen keskustelun myötä. Moni perhe kertoo taistelusta, mitä vanhempi on joutunut käymään läpi lapsensa puolesta. Yhteiskunta ei haluaisi antaa sitä tukea, joka lain mukaan erityislapsille kuuluu, koska se maksaa. Usein nepsylapsien moninaisia ja vaikeita oireita ei ymmärretä. Miten on mahdollista, että nepsyoppilas saa aina kympin ja silti uupuu koulussa kuormittuneisuuteen eikä jaksa käydä koulussa? Nepsyillähän piti olla oppimisen pulmia. Nepsyt eivät kuitenkaan mene yhteen muottiin.

Perheet kertovat, että perheystävät ovat käyneet vähiin. Herkästi koriste-esineet saavat kylässä kyytiä, ja olo on surkea, kun palataan kotiin. Moni nepsylapsi jää ilman kavereita, joskus syy on sekin, ettei lapsi jaksa koulupäivän jälkeen tavata ketään. Aikuiset pelkäävät huonoja vaikutteita. Kuka lapsi haluaisi leikkiä villikkojen tai erilaisten kanssa? Tärkeää olisi löytää se paikka, missä voi tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Nepsylapset tarvitsevat paljon ohjausta. Onko se sitten harrastuskerho tai urheiluseura? Minne nepsylapsi saa tulla, vaikka ei mene ihan muottiin? Omat vinkkini ovat paini ja partio. Siellä saa touhuta ja tehdä vapaasti.

Monessa nepsylapsen perheessä on myös koettu avioero: eroperheiden osuus on moninkertainen nepsylasten vanhemmilla.  Vertaistukiryhmän ideana on auttaa perheitä eteenpäin. Pohjois-Karjalassa on diagnosoituja nepsyjä paljon. Tukea tarvitsevia perheitä on valtavasti. Perheiden pitäisi löytää toisensa. Kyllä me yhdessä selviämme!

Kun me milleniaalit olimme lapsia, monella oli kaikenlaisia oireiluja, mutta silloin tutkimuksia tehtiin ani harvalle. Moni 80–90-luvulla syntynyt aikuinen onkin käynyt tutkimuksissa ja saanut diagnoosin vasta aikuisena. Enää nepsyys ei ole niin ihmeellinen asia. Monesta vilkkaasta tuli hyvä työmies tai nainen, monesta yrittäjä. Nepsyys on monen supervoima, jonka seurauksena syntyy ideoita, tehokasta työskentelyä ja huippuosaamista. Hajamielisestä asperger-lapsesta voi tulla se oikea hajamielinen professori. 

Jos jotain saisin toivoa ja pyytää, sanoisin, että arvostetaan sitä työtä, mitä perheet tekevät nepsylasten kanssa. Ei ole helppo rasti, vaikka on monenlaista apuakin. Ettei perheiden tarvitsisi tuskailla, että kyllä tämän lapsen kanssa pärjää, mutta tämä ympäristö, viranomaiset ja muut. Rakastava vanhempi on lapsensa paras asiantuntija, puolustaja ja edunajaja. 

Salla Remes-Ylönen

Liperin Nepsyperheiden vertaistukiryhmän kokoaja