Autoilijan ahdas arki

KOLUMNI Pääsin viime viikonloppuna testailemaan uutta ja rouhakkaa ajoneuvoa, johon oli istutettu polttomoottorin tueksi sähköinen voimantuottaja. Minulla on ollut pienmuotoisia ennakkoasenteita hybridejä kohtaan, jotka kieltämättä vain vahvistuivat testiajon aikana.

Tavoite saada vaihdettua pakokaasua tuottavat nelipyöräiset sähköautoihin on paperilla hyvä idea, mutta tämän hetken tekniikalla se ei vaan toimi, tai riitä. Jos hybridin sähkökantama on lupauksissa 50 kilometrin tietämillä, niin Suomen oloissa talviaikaan se tarkoittaa pikemminkin kymmentä kilometriä.

Puhtailla sähköautoilla on toki pidemmät kantamat, mutta jos ajatellaan esimerkiksi toimittajan työtä, jossa saa suhailla ympäri pitäjiä, niin auton pitäisi olla piuhan päässä käytännössä joka yö. Entä jos sattuu tulemaan hulvaton lumitulvan, joka katkoo sähköjä torpista, niin menoenergia voi aamulla olla nolla. Sitä saattaisi jäädä työt tekemättä. Ja nyt mainintana on siis vain yksi ammattiryhmä, tiukemmassa ja tärkeämmässä asemassa ovat muun muassa kotihoidon ja terveydenhuollon ammattilaiset, jotka pyrkivät osallaan edistämään sitä, että ihminen asuisi ja selviäisi kotonaan mahdollisimman pitkään. Siellä, josta pääsee asioille vain omalla autolla.

Toisaalta vallankahvassa olijat kyllä painostavat tehokkaasti autoilijoita sähköiseen maailmaan. Vaikka pienistä puroista syntyy iso joki, niin kyllä Suomen ilmastotalkoot tuntuvat suhteellisen pieneltä koko maailman mittakaavassa. Pieni tikku kantapäässä, josta aiheutuu iso kipu. Nyt jos dieselin hinta on tippunut karvan alle kahden euron, niin sitähän pitää jo halpana. Muutama vuosi sitten moinen hinta olisi kiristellyt kurkkua isolla kädellä.

Polttoainekulujen lisäksi autoilija joutuu sijoittamaan tukun euroja muun muassa menopelinsä huoltotoimenpiteisiin. Autot uudistuvat ja teknistyvät sellaisella sykkeellä, että monella kotikorjaajalla menee sormi suuhun, eikä vasaralla ja naulalla juurikaan saa mitään järkevää aikaiseksi. Sitäkin on valiteltu, kun meillä autokanta liian vanhaa. Yhtälöön kun summataan säästötalkoot teiden kunnossapidossa, niin autoilijan soppa ohenee. Sitä kun tirpaisee sähköautolla kotikadullaan metrin monttuun, niin että iskarit paukkuu konepellistä läpi, voi korjauslasku nousta lähelle halvemman auton ostohintaa. Euroa pitäisi venyttää kahdeksi hyvää ohjelistaa noudattaessa; pidä yhteiskunta pystyssä, älä saastuta, käytä sähköä, säästä sähköä, käytä kotimaista, pysy hengissä, mutta älä liian pitkään.