Lisää sadepäiviä, kiitos!
KOLUMNI Kesän saapuessa iskee helposti tapahtumien ylitarjonta lomaa suunnitteleville. Tapahtumakalentereihin ilmestyy toinen toistaan mielenkiintoisempia tapahtumia. Kesää suunnitellessa herää helposti ajatus, että kaikki täytyy kokea nyt. Pitäähän Suomen kesästä ottaa kaikki irti. Nauttia täysillä päivistä, jolloin valoa ja lämpöä riittää.
Tämän vuoksi kesälomaviikot täyttyvät alta aikayksikön lomaretkistä ja yöllisistä naku-uinneista. Kun kalenteri on buukattu täyteen alkaa armoton juoksu tehtävälistan täyttämiseksi. Kesäloman lopussa, kun lista on juostu läpi, voikin helposti olla samanlaisessa tilanteessa kuin lomalle jäädessään. Keho ja mieli kaipaavat yhä lepoa.
Tämän ”lomasuorittamisen” löysin itsestänikin kesäloman tapahtumia suunnitellessani. Jos en ollut itse tien päällä, oli talossamme vähintään aina yksi vieras. Lomani todelliset vapaapäivät ja hetket, jolloin sain levätä ja vain olla saan laskettua yhden käden sormilla.
Ja tietenkin nämä vapaapäivät olivat ärsyttävän kesäisiä, paahtavan lämpimiä ja niin sanotusti kuin luotu ulkona olemiseen. Nämä päivät lekottelin horisontaalisessa lepoasennossa hyvän kirjan kanssa. Päivän lopussa sitä kuitenkin alkoi pohtimaan olinko ”tuhlannut” kauniin kesäpäivän. Häädin tämän ajatuksen heti pois.
Lomakiireiden keskellä voi se loman tärkein asia unohtua: lepo. Uskon, ettei monikaan meistä saa levättyä tarpeeksi käydessään läpi loman tehtävälistaansa hiki hatussa. Toivon tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, että muistaisimme joskus pysähtyä. Unohtamaan kaiken mitä nyt pitäisi tehdä vain sen vuoksi, että sää on ihanteellinen. Tekemistä odottavat asiat tuskin karkaavat mihinkään sillä aikaan, kun oikaiset hetkeksi pitkäkseksesi.
Olisiko ollut parempi, jos lomapäivinäni olisi satanut? Sadepäivänä meillä ”on lupa” pötkähtää sohvalle ja vain olla. Tämän saman ajatusmallin, kun saisi koskemaan jokaista vapaapäivää. Mutta siihen asti kunnes opin tämän, sadepäiviä saisi mielestäni tulla useamminkin, mieluiten juuri lomallani.
Lukki Virtanen