Henkistä ja hetkellistä paluumuuttamista

KOLUMNI

No eihä tää nyt näytä paljolta,
pieni kylä maantien varrella. 
Jos nimee etsit kartalta, 
sun pitää lähelle zoomata.
Tääl on kauppa ja Nesteen kahvila…

Laulaa Olli Halonen keväällä 2023 julkaistussa kappaleessaan Kylä keskellä ei mitään. ”Onko Liperistä tehty biisi?” mietin, kun kuulin laulun ensimmäistä kertaa radiossa. Ei sentään. Kylän suuruudesta huolimatta corollani keula on jo vuoden ajan suunnannut tasaisin väliajoin Pohjois-Karjalaan. Näin myös tänä juhannuksena. 

Mikä saa toispaikkakuntalaisen matkaamaan jopa useita tunteja takaisin kotikylälleen? Kyllä minulle naureskeltiin, kun kerroin Liperin vapputorin (lettuja unohtamatta) olevan väistämätön osa vappuperinnettäni, satoi tai paistoi. Poikkeusta perinteeseen ei tehdä ja sääntöä ei tarvitse vahvistaa. Vapputorilla tavataan myös ensi vuonna! 

Sanoisin identifioivani itseni edelleen vahvasti liperiläiseksi, vaikka pientä savolaistumista on kuulemma havaittavissa. Minun täydellinen päiväni Liperissä pitää sisällään paikallisen urheilun seuraamista, pitsat Saariston Puodissa, illalla suppailemista tyynellä järvellä ja nukahtamisen kissan viereen. Parempaa saa hakea. 

Liperin kylän läpi ajaessa tunnistan yleensä lähes jokaisen vastaantulijan. On kuitenkin huomionarvoista, että säiden lämmetessä jopa lähikaupassa asioidessa vastaan voi tulla vierasta porukkaa. Tätä ei pidä kuitenkaan säikähtää, tämä sattuma on seurausta mökkikauden alkamisesta ja lomailijoiden rantautumisesta kylälle. Minun arjessani kaupungin vilskeessä välillä ei meinaa tunnistaa edes itseään saati naapureita.  

Ehkä tämän kotikylän hienouden taika piileekin juuri siinä, että saavun tänne viettämään tärkeitä hetkiä. Täällä viettämäni aika rajautuu usein muutamaan päivään ja niin sanottuna joutilaana oloa tai velvollisuuksien täyttämistä niihin ei mahdu. Ennen ärsyttävistä asioista, kuten routavaurioista tiessä tai lehmänlannan hajusta tulee nykyään nostalginen fiilis. Oma arkeni unohtuu täysin.

Suurta maailmaa, kriisit jälleen ravistaa.
Mut ne ei täällä kuitenkaan, näy koska me vaan jatketaan.
Leppoista elämää, kylässä keskellä ei mitään.
Minttu Kurki
joku kiero savolainen nykyään

Jaa:

Facebook