Kirjaston kasvattama

KOLUMNI Hämäläisen maalaistalon tienhaaraan pysähtyi joka toinen viikko kirjastoauto, mikä oli viikon kohokohta. Pääsin selaamaan uudet kirjat ja lainaamaan uudelleen suosikkini. Eräänä uhkarohkeana päivänä lainasin huimapäisesti 70 kirjaa kerralla.

Kolmannella luokalla kasvatimme lukumatoa luokan seinälle. Kun oli lukenut kirjan, sai täyttää kirjapassin, joka laitettiin matoon muiden värikkäiden ympyröiden jatkoksi. Näin kasvoi lukumato luokan seinille. Keväällä kun kirjojen määrä laskettiin passien avulla, oli minulla 131 kirjaa luettuna. Toiseksi tulleella kirjoja oli 27.

Rakkauden lukemiseen olen varmasti perinyt isältäni, joka meni ruokaperäisille ja yöunille kirja kädessään. Hänelle kirjastoauton väliin jääminen oli kuin kukko ei olisi aamulla laulanut: ennenkuulumatonta! Luemme hänen kanssaan tyystin erilaisia kirjoja, mutta kirjastoautossa sillä ei ollut väliä. Ympärillämme oli kirjoja ja ne yhdistivät meitä, kirjastoauto oli meidän paikkamme.

Päättäväisesti lapsena aloitetulla polulla jatkan tänäkin päivänä. Kannan lähes aina vähintään yhtä kirjaa mukanani. Nykyään kirjahyllyni pursuilee lähes tuhannesta teoksesta, joihin uppoutua. Käden tarttuessa kirjan selkämykseen, siinä pienessä hetkessä, on jotain taianomaista. Silmänräpäykseksi se kuljettaa minut toiselle puolelle Suomea, kirjastoauton kyytiin, kun pieneen minuun heräsi innostus ja jännitys uudesta kirjasta.

Nykypäivänä teokset luetaan e-kirjoina tai kuunnellaan äänikirjoina yhä enenemissä määrin. On kuitenkin lukijoita, jotka nauttivat paperisen kirjan selailusta samalla tavoin kuin minä. Heitä ilahduttaakseni olenkin päättänyt karsia kirjojani 20.2. vietettävän siivoa kirjahyllysi -päivän kunniaksi. Aion luopua kirjoista, jotka joskus sykähdyttivät minua, mutta ovat nyt jääneet hyllyn perukoille.

Nämä teokset vien kirjastojen ota ja jätä -hyllyyn, josta toivottavasti joku kirjan löytäessään saa sisälleen pienen ilon läikähdyksen. Löytäjä ei ehkä koe samanlaista matkaa hämäläiseen tienhaaraan kirjan selkämykseen tarttuessaan, mutta teoksen sivuilta hän löytää seikkailun, joka veti minutkin kerran matkaansa. 

Lukki Virtanen