Miksi et menisi naapuriin?

KOLUMNI ”Tämähän on kuin pikku Koli”, tuumasi muuan ulkoilija ruskan ja kelopuiden värittämän maiseman keskellä. En voinut olla kuin samaa mieltä, avautuuhan Huhmarisvaaran laelta henkeäsalpaavan upea järvimaisema. Siinä missä maakunnan tunnetuimman luontokohteen liepeillä lainehtii Pielinen, saa polvijärveläisvaaralta ihailla 600 saaren täplittämää Höytiäistä.

Tähän aikaan vuodesta luotojen ja saarten puusto hehkuu vihreän ja keltaisen sävyissä, mutta kuulemani mukaan näkymä on upea talvipakkasellakin, valkoisen lumihunnun verhottua maiseman viittaansa.

Hieman hävettää myöntää, etten aiemmin ollut Huhmarisvaaralla käynytkään. En vaikka, olen asuttanut tätä maakuntaa jo reilut parikymmentä vuotta ja viihdyn luonnon helmassa. Vielä vähemmän uskallan kertoa, kuinka pitkään meni ennen kuin Oinaanvaaralle astelin. Ehdin ahkeroida liperiläisen paikallislehden palveluksessa pitkän tovin, ennen kuin työkaverin johdattelemana tutustuin huikeiden kallioiden ja perisuomalaisen järvimaiseman maalaamaan miljööseen.

Liian lähellä. Sellaisen matkan päässä tuntuu moni hieno luontokohde sijaitsevan. Retkeilypaikkoja googletellessa kohdataan usein kansallispuistojen tai tunnettujen patikkareittien kaltaisia ulkoilualueita. Kohteita, joihin suuntaaminen edellyttää sinnikästä autossa istumista ja johdonmukaista retkeilytarvikkeiden pakkaamista. Tosiasiassa sinun ja minun kotikulmilla on monia ainutlaatuisia miljöitä: rauhallisesti lipuvia jokimaisemia, kuohuvia koskia, entisiä laskettelurinteitä, rantaruovikkoon rakennettuja lintutorneja. Kun niistä vielä muistaisi kertoa, tietäisivät muutkin.

Liperin leveyksillä on onneksi havahduttu huomaamaan, että luontokohteista voi ja kannattaa kertoa. Ja että kannattaa kertoa myös niistä paikoista, jotka sattuvat sijaitsemaan naapurikunnan alueella. Maakunnan läntisellä alueella puhalletaan ilahduttavasti yhteen hiileen seudun matkailua kehitettäessä. Kupletin juonena on ajatus siitä, että tarjotaan matkailijalle paljon kaikenlaista – eihän se ole meiltä pois, jos tämä pistäytyy reissullaan myös naapurikunnan kaivosmuseossa tai ortodoksisissa luostareissa. Lienee kuitenkin juuri niin, että elämysten perässä saapuvat matkailijat kärsivät mieluummin runsaudenpulasta kuin napisevat niukasta tarjonnasta.

Ja käydään mekin – lähimmällä luontopolulla ja naapurikunnan korkeimmalla kohdalla nyt vaikka ensimmäiseksi. Eikä mikään estä käymästä toistekin, sillä kuten todettua, luonto kyllä maalaa maisemasta aina yhtä ainutlaatuisen, vaihtuvilla väreillään.

Hanna-Leena Kunttu

Kotiseutu-uutisten entinen toimittaja, joka viettää vapaa-aikaansa myös Liperissä