Mikä erottaa työn ja vapaa-ajan?

KOLUMNI Jotta työn ja vapaa-ajan osaisi erottaa toisistaan täytyisi ensin määritellä, mitä noilla sanoilla oikein tarkoittaa. Tai mitä ne juuri minulle merkitsevät. Työstä saa palkkaa, yleensä. Entäpä vapaaehtoistyö, onko se automaattisesti vapaa-aikaa. Kuuluuko siitä olla lomalla? Ainakin kovin yritän olla hetken vähemmän pää kolmantena jalkana joka asiassa.

Onpa kyse sitten tunnin, päivän tai viikon vapaasta, ajattelen lomailevani tekemällä jotain muuta kuin arkena. Toisinaan se voi tarkoittaa enemmän aikaa kotona tai ihan hornan kuusessa – kotimetsässä tai vaikka toisella puolella Suomea samoilemassa.

Vaan mikä siinä päättämisessä onkin joskus niin vaikeaa. Loman suunnitteleminen on kivaa, ainakin yhdessä toisen kanssa. Mutta jos matkavarausten tekeminen tai jopa lomakohde jää hieman ilmoille leijumaan, viimeisen työhetken lähestyminen voi saada aikaan stressin. Viliseekö lomapäivät tai vaikka ihan suviviikot silmieni edessä sillä välin, kun minä vasta pohdin, että mitäs sitä tänä kesänä tehtäisiin.

No vaikkei paljon lomaa ole ehtinyt viettääkään, onhan sitä kuitenkin tullut tehtyä kaikenlaista kesään kuuluvaa – kun lopulta sitten jälkikäteen asioita miettii. On uitu ja vähän suppailtukin. Syöty yhdellä rannalla pehmistä ja toisella pitsaa. Sukuloitu, juhlittu ja tehty pieni ”kylpyläreissu” oman maakunnan pohjoiskolkkaan. Välillä vaan oltu.

Yksi lasten kesälomaan kuuluva traditio on vielä suorittamatta, ja se on trampoliinilla nukkuminen. Yleensä hauskuus on hoidettu alta pois jo kesän alussa, mutta tällä kertaa siitä nautitaankin syyskosteuden ja hämäryyden sävyttämänä.

Mutta vinkki meille kaikille niin kesälomakauteen kuin talvenkin varalle: älä oleta voivasi alkaa selittää kaupan kassajonossa kenellekään tämän työasioista. Jokaisella on oikeus viettää vapaa ilta, päivä, viikonloppu tai monen viikon loma. Työn ja vapaa-ajan ero on, että vapaalla aivot lepäävät työmurheista ja -ideoista.