Tyttöjen päivän kolumni: Vaaleanpunaiset kynnet
KOLUMNI Rusettipinni somisti vaaleita kiharrettuja hiuksia. Leikin mukaisesti meillä oli vaaleanpunaiseksi lakatut kynnet ja itsetehdyt puuhelmet kaulassa, kun viisivuotias nauroi: “Nyt ollaan ihan oikeasti tyttöjä!”.
Vaaleanpunaiset kynnet teki meistä tyttöjä, joilla ei kuitenkaan ole maailmassa tasavertaista asemaa poikien kanssa.
Tyttöjen oikeuksiin, ihmisoikeuksiin, liittyvät hankaluudet eivät harmiksemme ole yksiselitteisiä. Elämme maailmassa, jossa ajattelemme, että jokaisen pitää itse yrittää puolustaa oikeuksiaan ja päätäntävaltaansa omaan elämäänsä, ennen kuin muut asian eteen mitään voivat tehdä. Solidaarisuutta väheksymättä jokaisen on hyvä osata pitää puoliaan. Jokaisen on hyvä osata pitää puoliaan, vaikka ei edes tietäisi, että itselläkin ylipäätään olisi oikeuksia, joista voisi pitää kiinni. Oli vaaleanpunaiset kynnet tai ei. Kieltämättä tyttöjä pidetään aikamoisina meedioina. Nämä vaaleanpunaiset kynnet päätyvät harvoin johtajan saappaisiin.
Ilmeisesti maailmalla on varaa hukata lähes puolet potentiaalista, jota ihmiskunnassamme olisi tarjolla. Jostain syystä miellämme aineettomat asiat usein aineellisia arvottomammiksi. Karu tosiasia nyt on vain se, että vaaleanpunaisten kynsien lisäksi maailmalla tarvitaan oikeaa, tasa-arvoista tietoa kaikkien oikeuksista ja mahdollisuuksista. Hankala seistä minkään takana, mitä ei tiedä olevan. Vaikka itse vaaleanpunaisten kynsien voimaa ei pidäkään kyseenalaistaa, saanen epäillä sen ratkaisevan tätä ongelmaa, mutta niiden omistajat olisivat avain tulevaisuuteen.