Kun joulupukki muorinsa löysi

Vuonna 1983 Kotiseutu-uutisten vuoden viimeisessä lehdessä sanailtiin joulun tunnelmaan niin uutisilla kuin koululaisten joulumietteillä.

”Joulun alla Viherpolulla – suojakodilla, niin kuin rääkkyläläiset itse sanovat – oli kiirettä. Pojat pilkkoivat puita, tytöt leipoivat ja laittoivat, välillä lauloivat. Lauantaina levättiin, vietettiin joulujuhlaa.

Aivan ensimmäiseksi sytytettiin tuli takkaan ja paistettiin makkaraa. Miesväen pilkkomat puut paloivat iloisesti, hiilten lämpö kypsytti makkarat maukkaiksi.

Päivän kohokohtana oli oikea vanhan ajan hevosajelu. Rekeen pääsivät kaikki, huonokuntoisemmatkin. Ulkona oli kylmä, välillä juostiin kilpaa lämmintä. Sisällä juotiin jouluglögit ja torttukahvit. Tortut ja piparit maistuivat, olivathan ne omin käsin leivottuja. Välillä laulettiin joululauluja ja pidettiin muuten lystiä. Mukana oli myös talon johtokunnan jäseniä. Joulupukkikin muisti talon asukkaita pienillä paketeilla.”

Yksitoistavuotiaan Rauni Tiilikaisen jouluisessa tarinassa joulupukille löytyi muori.

”Elipä kerran joulupukki, jolla ei ollut vaimoa. Niinpä hän läksi vaimoa etsimään. Hän kulki läpi Euroopan ja Aasian. Sitten hän löysi pienen tontun, joka itki, kun hänen joulumuorinsa käski etsiä miestä hänelle. Sitten hän kertoi, että hän oli kulkenut läpi Euroopan ja Aasian. Sitten joulupukki kertoi, että hänkin halusi mennä naimisiin. Niinpä he lähtivät, tonttu ja joulupukki menemään. Sitten he tapasivat: joulupukki ja joulumuori ja rakastuivat toisiinsa ja he menivät naimisiin ja saivat kuusi lasta. He elivät elämänsä onnellisina ja taitavat vieläkin elää siellä Korvatunturilla.”