Ylämylly haisi erilaisille asioille

Noin 18 vuotta sitten Ylämyllyllä tuskailtiin haisevan kompostointilaitoksen vuoksi, ja lääninoikeus edellyttikin laitoksen toistuvaa tarkkailua asian vuoksi. Kotsari kirjoitti tuolloin hajupaneelista, joka kokoontui haistelemaan ylämyllyläistä ilmaa.Hajujen haistelu ei tosin ylämyllyläisiä juurikaan kiinnostanut, sillä tiedottamisesta huolimatta paneeliin osallistui vain yksi paikallinen asukas. Muuten haistelijat koostuivat Jyväskylän yliopiston tutkijoista, Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen edustajasta ja parista Liperin kunnan edustajasta.
Kompostointilaitosta haisteltiin siten, että ryhmä lähestyi sitä puolen kilometrin matkalta eri ilmansuunnista. Samalla he kirjasivat eri etäisyyksiltä havaitsemiaan hajuja.
Monenlaisia hajuja paneelin tarkat nenät vainusivatkin. Kun ohikulkeva kuorma-auto pölläytti dieselin katkun ilmaan, eivät osallistujat haistaneet mistään muuta vähään aikaan.
Joissakin ilmansuunnissa laitos ei haiskahtanut kuin vasta 50 metrin päässä. Eri suunnassa saattoi huomata kompostoinnin hajua jo 300 metrin päässä.
Reportaasi tuo ilmi, että Ylämyllyllä tuoksui muukin kuin komposti. Yhdessä vaiheessa paneeli huomasi ilmassa puun tuoksua. Kuinka ollakaan, porukka seisoi halkopinon kupeessa.
Lisäksi ilmassa oli monia tuttuja luonnon tuoksuja, kuten heinäpelto ja syksyn lehti.
Laitoksen suojavallin luona paneelin neniin tarttui oikea hajujen kavalkaadi.
– Kitkerä, karvas, lantamainen. Happoja tulee, mätä, paha, tutkijat luettelivat tuoksuja.
Jutussa tutkija Anu Veijanen totesi, että hajututkimukseen kelpaa myös tavallinen, kuluttajan nenä.
– Itse olen haistellut 20 vuotta kaikkea mahdollista, ja nenä on kyllä herkistynyt vuosien aikana, hän lisäsi.

Jaa:Share on Facebook

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *