Kulutammeko liikaa elääksemme hyvin?

Vuosi on hädin tuskin puolessavälissä, ja silti Suomen ylikulutuspäivä on jo takana. Kaukana takana, sillä tuo varsin kyseenalainen merkkipaalu ajoittui tänä vuonna huhtikuun kuudenteen päivään. Reilussa kolmessa kuukaudessa me suomalaiset tulimme siis kuluttaneeksi oikeudenmukaisen osuutemme maailman vuotuisista, uusiutuvista luonnonvaroista.

Maailman mittakaavassa ylikulutuspäivää ei ole vielä ohitettu. Viime vuodet maailman ylikulutuspäivä on pysytellyt elokuun alun tienoilla, ollen esimerkiksi viime vuonna elokuun ensimmäinen päivä. Käytämme siis vain seitsemässä kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi. Mikä on enemmän kuin huolestuttavaa ottaen huomioon, että ylikulutus on maailmanlaajuisten, luonnon ja sitä kautta myös ihmisen hyvinvointia heikentävien kriisien – luontokadon ja ilmastonmuutoksen – juurisyy.

Vaikka ylikulutus voi äkkiseltään tuntua etäiseltä ja puhtaasti laskennalliselta asialta, merkkejä siitä voi jokainen meistä havaita. Meillä Suomessa sellaisia ovat metsäluonnon köyhtyminen, arvokkaiden luontotyyppien väheneminen sekä uhanalaiset kalakannat. Läheskään kaikki ylikulutuksen vaikutukset eivät kuitenkaan näy Suomessa, koska merkittävä osa ylikulutuksen haitoista on ulkoistettu muualle. Esimerkiksi suomalaisten käyttämien elintarvikkeiden tuottamiseen tarvittavasta maa-alasta 40 prosenttia on maamme rajojen ulkopuolella.

Mistä ylikulutus johtuu? Ympäristöjärjestö WWF:n mukaan merkittäviä tekijöitä suomalaisten ylikulutuksen taustalla ovat muun muassa metsien liialliset hakkuut, eläinperäisen ruoan suuri kulutus sekä fossiilisten polttoaineiden käyttö. Yhtä lailla ylikulutukseen johtaa yhteiskunnassamme vallalla oleva ajatus siitä, että kulutus on osa hyvää elämää. Ylläpitääksemme elintasoa, jota olemme tottuneet pitämään normaalina, tulemme hankkineeksi jatkuvasti jotain uutta vanhan tilalle – olipa kyse sitten vaatteista, lasten leluista tai vaikka polkupyöristä.

Yksilön valinnoilla on merkitystä, mutta ne eivät yksin riitä muuttamaan ylikulutuksen suuntaa. Vaikka kesämekon voi hankkia käytettynä ja lautaselleen annostella kasvisruokaa, ylikulutuksen edessä pieni ihminen on varsin voimaton. Vastuu muutoksesta on julkisella vallalla. Päättäjillä, jotka jokaisella nuijan kopautuksella ottavat kantaa siihen, millaista tulevaisuutta kohti matkaamme, millaisiin arvoihin nojaamme. Politiikan tasolla ylikulutuksen suitsiminen voisi tarkoittaa esimerkiksi luonnonvarojen kulutuksen verottamista, kestävän ruuantuotannon tukemista ja ympäristölle haitallisten tukien purkamista.