Paloaukeantien koivurivistö kaadetaan
LUKIJALTA Ylämyllyn Jyrinkylällä Paloaukeantien varressa sijaitseva koivurivi poistetaan. Rivi alkaa Paloaukean koulujen luota ja jatkuu noin puolen kilometrin matkan Jyrinlenkin rivitaloille saakka. Kaadettavia koivuja on kuutisenkymmentä.
– Kaatojen on suunniteltu alkavan marraskuun alkupuolella, kertoo kaavoituspäällikkö Jukka Haltilahti Liperin kunnasta.
– Syksyllä poistetaan rungot ja talven jälkeen kannot. Tilalle istutetaan uudet taimet, mutta puulaji on vielä päättämättä, kertoo Haltilahti.
Koivujen poiston syynä on se, että ne ovat pääosin huonokuntoisia.
Koivurivi on antanut katunäkymälle bulevardimaista ilmettä noin 60 vuoden ajan. Kesällä näkymää on leimannut vihreys, ruska-aikana keltainen väri ja talvipakkasilla huurteen kimallus. Monet jäävät kaipaamaan kadun varressa sijainnutta koivuriviä. Helpotusta puolestaan saattavat tuntea he, joiden piha rajoittuu koivuriviin. Isot koivut ovat tiputtaneet syksyisin runsaasti lehtiä haravoitavaksi ja pois vietäväksi.
Koivurivi liittyy alueen historiaan. Jyrinkylällähän toimi aiemmin varuskunta, viime vaiheessa Pohjois-Karjalan prikaati, joka siirrettiin Kontiorantaan vuonna 1996. Varuskunnassa autojen parissa elämäntyönsä tehnyt Lauri ”Lassi” Martikainen kertoo, että puiden istutus oli automestari Eino Hermanni Aution idea: puurivistö lisäisi muutoin karun kasarmi- ja asuinalueen viihtyisyyttä.
Niinpä ryhdyttiin tuumasta toimeen. Lassi Martikainen oli tuolloin, vuonna 1965, suorittamassa varusmiespalvelustaan silloisessa Pohjois-Karjalan Patteristossa. Hän ja muut automiehet määrättiin keräämään Pärnävaaran rinteiltä alle puolimetrisiä koivuntaimia. Ne istutettiin maakuoppiin, joihin oli tuotu ravinteikasta multaa muualta.
Koska kesä oli kuuma, koivuntaimia piti kastella jatkuvasti. Vettä tuotiin läheisestä Leinosesta vesiperäkärryllä, joka veti noin 300 litraa.
– Painava lasti ja jyrkät rinteet edellyttivät raskasta vetokalustoa, kertoo puolestaan niin ikään varuskunnassa elämäntyönsä tehnyt Veijo ”Weju” Wälkky.
Työssä käytettiin nelivetoisia Unimog- merkkisiä tykinvetäjiä.
Koivut saivat kasvulleen hyvän alun ja harvakseltaan istutettuina niistä kehittyi korkeita ja tuuheita. Nyt ne ovat siirtymässä alueen historiaan, mutta Tuntemattoman sotilaan ensilehdellä mainittu viittaus ”paloaukeaan” jää Paloaukeantielle muistuttamaan alueen maanpuolustushistoriallisesta menneisyydestä.
Martti Välitalo