Mene metsään!

Juuri nyt on aika pakata pajukoriin pusseja, pikkuämpäri ja sieniveitsi. Reppuun laitetaan termospullo, pientä välipalaa ja vesipullo, eikä laastaristakaan välttämättä haittaa ole terävän sieniveitsen kanssa heiluessa.

Moni on jo saanut kenties itiöemistä tarpeekseen, mutta uusia lajejahan metsään nousee koko ajan. Keltaiseksi koivun lehdistä värjääntyneiden mättäiden lomaan on putkahdellut vaaleaorakkaita ja kauniin violetteja haaparouskuja. Limaisia rouskuja kerätessä on helppo sukeltaa mielessään jo jouluun, jolloin sienisalaatin ainekset pääsevät juhlavasti tarjolle.

Kantarellien luo kumartuessa ajatus karkaa lapsuuteen, jolloin mummin mökillä säästeltiin ja kasvatettiin niitä muutamia söpöjä yksilöitä. Kun ne lopulta kerättiin ja uusien perunoiden kanssa nautittiin, oli se juhlapäivä. Mitähän mummi sanoisi tämän syksyn loputtomista kantarellimeristä.

Märkien sammalien lomasta voi vielä poimia suuhunsa mustikoitakin, vaikka ne toki vetisiltä jo paikoin maistuvatkin. Kauniilta ne myös aamupuuron päällä näyttävät.

Puolukoita piisaa paikoin, kun taas toisilla mättäillä niitä ei näy. Vaan mikäpä olisi liikkujan viikolla mukavampaa kuin joutua hieman jalkapatikkahommiin ja kerätä kilometrejä mittariin. 

Ja kun kori ja sanko täyttyvät äärimmilleen juuri siellä kaikkein kauimmaisella pisteellä, niin lihaskuntotreeninhän siinä saa samalla kertaa ja ihan ilmaiseksi.

Ja jos metsän antimia ja puutarhan omenoita on yli omien tarpeiden, löydät toivottavasti jonkun, jota ilahduttaa saaliillasi.