Pilkunviilaaja lukee Aku Ankkaa
Kotiseutu-uutisten toimituksessa aloitti tämän viikon alussa uutena toimittajana Mikko Pönkkä. Hänen työnkuvaansa kuuluu kirjoittamisen ja kuvaamisen lisäksi lehden taittamista.
– Aikanaan olen ollut pari vuotta Pogostan Sanomissa, ja hyvältä tuntuu taas olla toimitustyössä.
Perinteentutkimuksesta tutkinnon Joensuun yliopistossa suorittanut Pönkkä oli välillä muissa työtehtävissä, mutta paluu lehtialalle on mieluisa.
Mikko Pönkkä asuu omakotitalossa Joensuun Hammaslahdessa vaimon sekä yhden alakoulu- ja yhden päivähoitoikäisen lapsen kanssa. Pohjois-Karjalaan perhe palasi pienen Suomi-kierroksen jälkeen Porista.
– Itä-Suomessa on parhaat puitteet asua.
Perheen kanssa touhuilu on Mikko Pönkälle hienointa vapaa-aikaa. Ennen koronaa tuli matkustelua paljon kotimaassa, nyt esimerkiksi kotimetsään meno on mukava harrastus.
– Nautimme luonnosta lasten ehdoilla. Voi pysähtyä tutkimaan paikkoja, huomata muurahaisen mönkimisen ja löytää satumetsikön.
Historia kiinnostaa
Jo koulutuksensakin perusteella Mikko Pönkkä on kiinnostunut historiasta ja kulttuurista, mistä on hyötyä myös toimitustyössä.
– Haluan kaiken muun ohella tuoda esille Liperistä ja Rääkkylästä sekä pieniä että suuria asioita, jotka ehkä ovat jääneet paikkakuntalaisilta huomaamatta. Mitä jännää täältä löytyy, jota ei vielä ole kerrottu?
Molemmat lehden levikkialueen kunnat ovat Pönkälle tuttuja, sillä aikanaan Rääkkylässä vietettiin aikaa ukin mökillä. Monet lukiokaverit Joensuussa taas olivat kotoisin Liperistä, lähinnä Ylämyllyltä.
– Pelasin 90-luvulla pari vuotta jalkapalloakin Ylämyllyn Yllätyksen joukkueessa.
Yhteyttä liperiläisten kavereiden kanssa pidetään edelleen. Leppoisa maalaisympäristö viehättää Pönkkää, ja samoin hän luonnehtii Kotiseutu-uutisten toimitusta.
– Mukava ilmapiiri, on kotoisaa olla täällä töissä.
Ankkalinnaan päivittäin
Mikko Pönkkä tunnustaa olevansa tarkka suomen kielen käytöstä sekä puheessa että kirjoittamisessa. Se on hänen mielestään yksi tapa vaalia kielen kauneutta.
– Olen pilkunviilaaja, kun on aikaa ja semmoinen olotila. Tykkään pureskella tekstin kunnolla, toimittaja kuvailee omaa kirjoitustapaansa.
Aku Ankka on Pönkän päivittäinen kumppani. Se on seurana aamupalaa nautittaessa, päivälläkin ja illalla on luettava muutama lehti.
Vaikka nyt perheeseen ei tule Aku Ankkaa, on niitä varastossa vuosien varrelta vähintään tuhatkunta.
– Jo lapsena kiinnostuin ja aloin lukea. Juonikuviot saattavat olla samanlaisia, mutta kieli on palkittu hyvästä suomesta muutaman kerran. Skippaan huonot kohdat, mutta sanailut ja yksityiskohdat ovat taidokkaita.
Iltasadut lapsille eivät ole Akuja, vaan vaimo lukee oikean sadun. Sen jälkeen pienempi nukahtaa isän kainaloon.
– Se on se hetki, kallisarvoinen. Huomista pitää ajatella, mutta ei liian paljon. Eletään tässä päivässä.