Savessa mieli lepää – Hanna Hjerp tietää, miten käsillä tekeminen lisää hyvinvointia
KESÄLEHTI Terveydenhoitaja Hanna Hjerp toteutti haaveensa ja perusti keramiikkapajan kotinsa yhteyteen Liperin Käsämään. Etelä-Suomessa opiskellut Hjerp tapasi miehensä pääkaupunkiseudulla, ja pariskunta muutti Turun seudulle, josta matka toi Hanna Hjerpin kotitilalle Liperiin vuonna 2020.
– Sukupolvenvaihdosta ja muuttoa vauhditti koronakevät 2020, jolloin myös esikoisemme Asser syntyi. Oli hyvä päästä tänne väljempään, 34-vuotias Hanna Hjerp kertoo.
Kun hän odotti nyt kaksivuotiasta Alina-tytärtä, syntyi haave tehdä keramiikkaa. Joensuun seudun kansalaisopiston ryhmässä Ylämyllyllä muutaman vuoden opiskellut Hjerp haluaa omalla pajallaan toteuttaa myös yhteisöllisyyden voimaa.
– Me täälläpäin asuvat voimme yhdessä tehdä asioita ja viihtyä. Talomme pihaan on istutettu omenapuu Käsämän marttayhdistyksen perustamisvuonna, sekin symboloi yhteishenkeä.
Keramiikkapiirissä käydessään Hanna Hjerp huomasi harrastuksen voimaannuttavuuden.
– Se oli lepohetki, aikaa nauttia käsillä tekemisestä ja vain keskittyä saven muotoiluun. Silloin ei tarvitse eikä pidä ajatella mitään muuta. Saven kanssa ei multitaskata.
Nyt Hanna Hjerpin äidin fysioterapiayrityksen työtila on keramiikkapaja. Talon kellarissa on turvalliseksi tarkastettu ja käyttöön huollettu Kerakon 110-litrainen polttouuni, jossa työt poltetaan kahdesti, ensin raakapoltossa ja sitten lasituksen jälkeen.
– Sain hyvää oppia ja tietoa keramiikkapiirin opettajalta Jaana Toloselta, Hjerp mainitsee.
Kolmena päivänä hoitotyötä Siun sotessa tekevä Hanna Hjerp pitää savipajojen ohjauksesta, sillä hän tietää käsillä tekemisen hyvinvointia lisäävän merkityksen.
– Se on meditatiivinen hetki, flow. Pääset pois suorittamisesta.
Hjerpin savipajoihin voivat osallistua 6–10 hengen ryhmät: polttariporukat, tyhy-päiviä viettävät tai vaikkapa sukulaisjoukko. Mikäli kymmentä ihmistä suurempi määrä haluaa tilata räätälöidyn kurssipäivän, on Hanna Hjerp kartoittanut Liperin alueen yhteistyökumppaneita suurempien tilojen vuokraamista varten.
– Lapsetkin voivat tulla vanhemman kanssa. Lasittamaan ei tarvitse erikseen tulla, kun esimerkiksi engobea eli värillistä savilietettä voi laittaa nahkakuivaan työhön jo samalla kerralla. Minä sitten lasitan ne värittömällä lasitteella raakapolton jälkeen.
Hjerp muistuttaa, että entuudestaan ei tarvitse osata mitään, sillä savi muotoutuu jokaisen käsissä. Kotiin ostettavia savipaketteja hän suosittelee jo keramiikkaa aiemmin tehneille, sillä esimerkiksi kuivatuksen kanssa on oltava huolellinen.
– Haave on, sitten joskus, saada tähän kesäkahvila ja isompi käsityöpaja, Hanna Hjerp sanoo katsellen pihapiirin vanhaa navettarakennusta.