Yksinoikeudella Kotiseutu-uutisissa: Karhuluvista valittaneen Luonnonsuojeluliitto Tapiolan puheenjohtaja Leena Iivonen vastaa haastattelussa kysymykseen – Miksi karhuluvista valitettiin?

Luonnonsuojeluliitto Tapiolan puheenjohtaja Leena Iivonen antoi Kotiseutu-uutisille haastattelun liittyen karhun kannanhoidolliseen metsästykseen, poikkeuslupiin, lainsäädännön tulkintaan ja yhdistyksen tekemiin valituksiin.

Tässä haastattelussa emme keskity karhuluvista valittaneeseen yhdistykseen, sen jäsenien asuinkuntiin, emmekä sen enempää postinumeroalueisiin, koska ne ovat toissijaisia seikkoja. Tässä jutussa kysymme karhuluvista valittaneen yhdistyksen puheenjohtajalta, miksi he päätyivät tekemään valitukset myönnetyistä poikkeusluvista? 

Haastattelu toteutettiin kysymys-vastaus -muodossa, ja haastattelu edustaa Tapiolan näkökulmaa kokonaisuudesta.

Miksi Luonnonsuojeluliitto Tapiola ja sen paikallisyhdistykset valittivat karhun metsästykseen myönnetyistä poikkeusluvista?

Leena Iivonen: Yhdistys havaitsi poikkeuslupa­päätöksissä ristiriitaa etusijaiseen EU:n lainsäädäntöön.

Minkä muutoksen Tapiola ja sen paikallisyhdistykset haluavat lainsäädäntöön ja metsästyksen toteutuksen käytänteisiin, ettei valituksia enää tarvitsisi tehdä?

Leena Iivonen: Me emme tavoittele lakimuutoksia, vaan ongelma on soveltamisessa. Metsästyksen toteutuksessa olisi syytä pidättäytyä massaluonteisista jahdeista, joissa matkustetaan vierasluvilla ympäri Suomen. Myös koirien käyttöä tulisi rajoittaa. Kun karhua ajetaan usean koiran voimin, riskinä on, että saaliiksi päätyy pennullinen naaras, jota passimies ei voi tilanteessa tunnistaa.

Mikä on pielessä tämän hetkisessä lainsäädännössä ja EU:n direktiivien tulkinnassa Suomessa?

Leena Iivonen: Suomessa sovelletaan viimesijaista niin sanottua jäännöspykälää yleisesti kaikkiin karhun suojelusta poikkeamisiin. EU:n tuomioistuin on kuitenkin linjannut, että näin ei voi menetellä, vaan on käytettävä juuri sitä poikkeusperustetta, joka liittyy käsillä olevaan ongelmaan.

Onko Tapiolan toiminnassa ensisijaisesti kyse eläinsuojelusta, luonnonsuojelusta vai lainsäädännön valvonnasta?

Leena Iivonen: Kyse on ennen kaikkea lainsäädännön noudattamisesta. EU:n direktiivin tarkoitus on lajien suojeleminen, ja jäsenvaltiolla on velvoite sen toteuttamiseen.

Metsästyslakiin tehtiin keväällä muutoksia. Mikä meni pieleen?

Leena Iivonen: Ei mikään. Eduskunnan toimivalta ei riitä muuttamaan EU:n lainsäädäntöä ja esteet tulevat luontodirektiivistä.

Keskustellaanko sinun mielestäsi tällä hetkellä lainsäätäjien sekä median keskuudessa oikeista asioista, vai onko keskustelu mennyt sivuraiteille?

Leena Iivonen: Keskustelu on ajautunut sivuraiteille ja osin jopa virheelliseksi. On annettu ymmärtää, että kaikki turvallisuustoimet olisivat estyneet täytäntöönpanokiellon vuoksi, mutta näin ei ole. Riistakeskus voi edelleen myöntää poikkeuslupia esimerkiksi turvallisuuteen tai taloudellisiin vahinkoihin vedoten.

Voidaanko Suomessa metsästää karhuja kestävällä tavalla?

Leena Iivonen: Karhu ja ilves ovat tiukasti suojeltuja lajeja, joten niiden kestävä metsästys ei ole mahdollista samassa merkityksessä kuin suojelluilla, mutta ei tiukasti suojelluilla lajeilla. Metsästys voi olla keino ratkaista ongelmia, muttei itseisarvoinen peruste. EU:n hyödyntämiskielto estää myös metsästyksellisten intressien korostumisen, koska se voisi vesittää tiukan suojelun.

Mitä pitäisi muuttaa, jotta ristiriitoja ei syntyisi?

Leena Iivonen: Suurimpana käytännön ongelmana on luvituksen aikataulutus. Miksi päätöksiä ei voida tehdä jo talvella, jolloin karhukannan arvio on valmis? Nyt valitusaika päättyy vain kymmenen päivää ennen metsästyksen alkua, mikä on vastuuton ratkaisu. Tämä ei palvele ketään.

Jaa:

Facebook