Rienaavan räiskyvää Riäkkyä

Hyacinth Bucket ei tässä asussa kukkeimmillaan, vaan mekko on vaihtunut esiliinaan ja kokin päähineeseen.

Riäkkyteatterin talvikauden eli Keski-Karjalan kansalaisopiston ryhmänä esittämä näytelmä on tällä kertaa rienaavan räiskyvä Pokka pitää, jonka moni muistaa saman nimisestä televisiosarjasta vuosikymmenten takaa. Jos olisin nähnyt etukäteen näyttelijälistan ja olisi pitänyt laittaa sormi oikeaan näyttelijän kohdalle – niin se olisi ollut ihan selvää.

Katsomosta kuului ensin pieniä huokauksia ja sitten entistä suurempia, kun Mammu Koskelo astui esiin Hyacinth Bucketina lavalle lavasteista. Koskelon tuntevat saattoivat odottaa näyttämöllä jonkinlaista ilotulitusta hahmossa, joka istuisi hänelle kuin nenä päähän. Odotuksissa ei tarvinnut pettyä, sillä ohjaaja Olli-Kalle Heimo, Koskelo ja koko ryhmä oli tehnyt roolista vielä vauhdikkaamman, vivahteikkaamman ja villimmän.

Sen kummemmin juonta paljastamatta voi todeta, että kyse on Hyasintin, kirjoittajan nimilyhennelmä, kaipuusta vaihtaa maalauskurssi näyttelemiseen. Sitä ei tahdo varsinkaan ohjaaja Emmet, Ilpo Jorasmaa, ja näyttelijät, mutta Hyasintin edessä joutuvat taipumaan kaikki. 

Näytelmässä on mukana taas monta tuttua ”talviryhmän” esiintyjää Jorasmaan lisäksi. He ovat Auli Partio, Johanna Niskanen ja yleensä läpi vuoden urakoiva Anne Salin. Uusia ovat Armi Unga, Akseli Mikkonen ja Teemu Jaatinen.

He ovat sopeutuneet ilmeisen hyvin Riäkkyyn ja sen hyvätasoiseen ryhmään. He pärjäävät nokkelasti omin voimin, mutta kyllä se vain on niin, että Koskelon voimakas ote ilmeineen ja eleineen on nappisuoritus.

Toisella puoliskolla rooliasujen vaihtuessa putosin osittain itse kelkasta juonen suhteen. Asialla ei ollut sinänsä suurta merkitystä, sillä koko ryhmän ja varsinkin Hyasintin ote oli niin intensiivinen, että verhot lepattivat ja kuolleet meinasivat nousta taas elon tielle. Sellainenkin kävi mielessä, että miten Koskelo jaksaa vetää sata lasissa koko ajan.

Itse esitys oli muutenkin tuttua Riäkkyä. Näyttelijät vaihtoivat jonkin verran rooliasuja, mutta lavastuksella ei taaskaan prameiltu. Musiikkia oli niukasti, eikö valaistuksellakaan juuri pelattu.

Mutta se pääasia oli taas kunnossa. Riäkyn esitys on taattua laatua. Nyt mennään komedian ja välillä farssin elkein. Ryhmän repertuaari on vuodesta toiseen hämmästyttävän laaja. Viime viikonloppuna nähtiin kaksi esitystä, mutta herkkua on tarjolla vielä neljän esityksen verran toukokuussa. 

Jaa:

Facebook