Karvakaverin hieronnasta elävyyttä liikkumiseen

Siinä missä ihmiseläin tarvitsee aika ajoin hierontaa, on se tarpeellista myös ihmisen parhaalle ystävälle, koiralle. Vaikka koiran lihasten käyttö saattaa poiketa ihmisversiosta jonkin verran, niin samanlaisia kipupatteja niillekin kertyy.

Koirille ja ihmisille hierontaa Ylämyllyllä tarjoava Sirja Mutanen sai tällä kertaa asiakkaakseen noin 8-vuotiaan karvakasan, joka ei aiemmin ole hierottavana käynyt. Tunnin kestäneestä hierontatuokiosta noin puolet kului korvenasukkaalla kovaäänisesti keskustellen. Tämä ei onneksi itse hierontaa haitannut vaan lihaspatteja löytyi varsinkin lapojen alueelta. 

– Talvisin on hyvin yleistä, että koiralla jumittuu selän ja lantion alue. Liukkaus tuo kireyttä selän lisäksi myös raajoihin. Parasta olisi, jos koiraa saisi lenkitettyä erilaisissa maastoissa. Metsämaasto on erinomainen vaihtoehto.

Mutanen tietää kertoa, että hänen asiakkaikseen tuodaan varsinkin hieman varttuneimpia yksilöitä sekä muun muassa näyttelykoiria. Koirien hyvinvointitietoisuus on lisääntynyt etenkin aktiivisessa käytössä olevien koirien omistajilla.

– Monesti säännöllisin lihashuolto aktiivisiin kausiin kuten esimerkiksi metsästyskoirilla metsästyskauteen.

Samoin kuin ihmisten, olisi koiraakin hyvä käyttää hierojalla säännöllisesti. Testikäynnillä ollut karvaturri malttoi rentoutua muutamaksi minuutiksi kerrallaan, joka luultavimmin johtui uudesta ympäristöstä ja miljoonista uusista hajuista. 

– Moni koiran omistaja on ymmärtänyt myös lihashuollon merkityksen vammojen ennaltaehkäisyssä. Talven kylmyys on haaste muun muassa vanhempien koirien lihaksistolle.

Ennen hierontaa koiran on syytä välttää raskasta liikunta tai suurempaa mässäilyä. Hierontaan otettiin mukaan omat herkut, mutta eiväthän ne maistuneet pätkääkään. Onneksi hierojalta kuitenkin löytyi erikoismakupaloja, jotka puolen tunnin vohelluksen jälkeen olivat mieleen.

– Mutta nätisti antoi hieroa, vaikka mielihaluja oli päästä muualle. Sillä ei ole käytännössä väliä onko iso- tai pienikokoinen koira, toki pienempi on helpompi pitää paikoillaan. Yleensä toinen kerta on jo paljon helpompi, Mutanen toteaa.

Mutasen mukaan levottomampaakin koiraa pystyy hieromaan, vaikka optimaalisinta tietysti olisi rennosti makaileva yksilö. Hierontaa yleensä vaikeuttaa, jos koira on vahvasti ylipainoinen tai jos karvapeite on hyvin muhkea ja takkuinen.

– Silloin lihaksia ja kipupisteitä on hankalampi löytää. Parastahan olisi, että lihakset olisivat rentoina. Tällä kertaa ei taida täydellistä rentoutta löytyä, Mutanen aprikoi.

Mutta mitenkä kävi sitten hieronnan jälkeen? Löytyikö koiralle uutta virtaa rauenneilla lihaksilla? No, perusviuhtominen jatkui hieronnan jälkeen vähintäänkin entisellään. Ihan täysin ei kommunikointiyhteytemme toiminut, että oliko hänellä rennompi fiilis. Kotiin päästyään oma paikka löytyi suhteellisen vauhdikkaasti, ja jännän päivän päätteeksi koiranuni maistui sen verran hyvin, että liikkumisen hoitivat vain silmät.