Liuksen novelli mukana kokoelmadekkarissa Kymmenen tapaa murhata ystävä

Liperiläinen Tuomas Lius on yksi kirjan kymmenestä kirjoittajasta.

Liperiläinen Tuomas Lius tunnetaan varsinkin etsivätoimisto Haka-sarjasta, jossa seikkailevat viinijärveläinen Marko Pippurinen ja hänen etsiväkaverinsa Julia Noussair. Heidän toimintatapansa ovat varsin persoonallisia ja suorasukaisia. Joten ei ihme, että jokaisessa tapauksessa/kirjassa heidän jäljiltään voi kerätä kuolleita pahiksia.

Uutta Pippurista ja Noussairia odotellessa Tuomas Lius on mukana vuoden alkupuolella ilmestyneessä teoksessa Kill your darlings – kymmenen tapaa murhata ystävä. Kyse on dekkareita ja toimintajännäreitä ahkerasti julkaisevan kustantajan kirjasta, jossa on kymmenen novellia kymmeneltä kirjailijalta nimen mukaisella teemalla.

Kirjan nimi herättää hieman kysymyksiä, sillä kaikissa kymmenessä tarinassa ei murhata ystävää tai sen paremmin darlingsia. Se tarkoittaa sanakirjan mukaan nimittäin lähinnä rakasta tai vaikkapa kultaa, kullannuppua. Ne ovat aika erilaisia ilmaisuja ystävään nähden. Kirjan kannessa komeilee ensimmäisenä tai suuremmalla kirjaimella tuo englannin kielinen sanonta.

No, ei halkaista hiuksia tämän enempää, sillä mukana olevat kirjailijat ovat kirjallisuuslajin ystäville tunnettuja suomalaisia kirjoittajia. Mukana ovat muun muassa Tapani Bagge, Eppu Nuotio, Kari Häkämies, Markku Ropponen, Max Manner ja JP Koskinen. Omasta kirjahyllystä löytyy kuuden kirjailijan teoksia. Heistä omia suosikkejani ovat Lius, Bagge, Nuotio ja Ropponen.

Minun ei tarvitse vetää yhtään edes kotiinpäin, kun totean, että Tuomas Liuksen tarina on persoonallinen ja erilainen moneen muuhun nähden. Sanotaanko näin, että tarina alkaa totutusti darlingsin murhaamisesta, mutta sitten mukaan tulee miehen lemmikkikoira ja lopussa ollaan jo reilusti mielikuvituksen ja osin kauhun puolella. 

Liioittelematta tuhansia dekkareita ja jännäreitä lukeneena olin aavistuksen pettynyt kirjan luettuni. Tarinat ovat pääosin melko perinteisiä kuvauksen ja kielen kannalta. Asia korostuu, kun lukee kymmenen kertomusta. Tuntuu siltä, että tuoreus ja terävyys säilyvät paremmin yhtä kirjailijaa ja kirjaa lukiessa. Ja missä ovat kirjailijat, joiden kirjoissa naiset listivät vaihtelun vuoksi miehensä?

Hauska yhteensattuma oli se, että olen juuri lukemassa Markku Ropposen kirjaa, jossa tapauksia selvittää entinen poliisi ja yksityisetsivä Kuhala. Kuhalalle ottaa nimittäin tarinassa ohraleipä. Luulen ja toivon, että Kuhala jatkaa taivaltaan Ropposen muissa kirjoissa. Ropposen kirjat ovat muuten verbaalista ilotulitusta ja arjen sarkasmia täynnä.

Toinen suosikkihahmoni on tuotteliaan Tapani Baggen etsivä Mujunen, joka seikkailee tarinassa talvisodan Viipurissa. Suomen historiaan sidotut Baggen Mujus-kertomukset ovat nautinnollisen mukaansa tempaavia.

Jos joku haluaa aloittaa tyylilajiin tutustumisen tästä kirjasta, niin mikä ettei! Ehkä kirjoittajilta olisi kaivannut reilumpaa irrottelua, mutta hyvä näinkin.

Jaa:

Facebook