Kirjasto osaa elää ajassa, ollen sivistyksen tukipilari

Ihastuin kirjastoon ollessani pieni, lettipäinen, ekaluokkalainen. Olin juuri oppinut lukemaan ja yhtäkkiä havahduin kirjaston hyllyjen välissä huomaamaan, millaisia maailmoja kirjat kätkevätkään kansiensa väliin. Tietokirjat pursusivat mitä moninaisempaa tietoa, ja Neiti Etsivien, Tiinojen ja Viisikoiden kaltaiset kirjasarjat avasivat ovet ennen kokemattomiin mielikuvitusmaailmoihin.

Tuohon aikaan, 1980-luvun lopulla, pienen eteläkarjalaiskunnan sivukirjastossa oli lainattavana myös lehtiä, musiikkia ja elokuvia, mutta valtaosa hyllytilasta oli omistettu kirjoille. Kirjasto oli nimensä veroinen – kirjoja täynnä oleva tila, joka tuoksui hienoisesti pölylle, ja jossa kokolattiamatto vaimensi askelten äänet asiaankuuluvasti. Kirjastossahan piti ymmärtää olla hiljaa.

Maailma muuttuu ja myös kirjasto elää ajassa. Kirjat näyttelevät toki edelleen pääroolia lainaston valikoimassa, mutta ne ovat saaneet rinnalleen moinpuolisesti myös muuta aineistoa. 

Vaarakirjastoista – johon niin Liperin kuin Rääkkylänkin kirjastot kuuluvat – on mahdollista lainata esimerkiksi lauta- ja videopelejä, verenpainemittareita, energiamittareita, sulkapallomailoja ja erilaisia soittimia kitarasta kanteleeseen. Joensuun pääkirjastolta voi taas muutaman vuoden tauon jälkeen lainata urheiluseurojen kausikortteja, ja Rääkkylän kirjastosta voi mukaansa napata kahvakuulia.

Ja korostettakoon vielä, esimerkiksi.

Luvut kertovat muutoksesta

Vaarakirjastojen valikoimaan kuuluu kaikkiaan 230 esinettä, mikä toki on vain pisara valtameressä verrattuna kirjojen määrään – niitä hyllyissä on liki 248 000 kappaletta. Joukkoon mahtuu perinteisiä paperille painettuja teoksia, äänikirjoja ja e-kirjoja, joten ajan kuluminen ja käytäntöjen muuttuminen heijastuu myös itse kirjoihin.

Tilastokeskuksen mukaan lukemiseen käytetty aika on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä vuosien 1987-2021 aikana. Lukemiseen käytettiin 1980-luvun lopulla 53 minuutta vuorokaudessa. 

Vuonna 2021 vastaava luku oli 37 minuuttia, vaikka perinteisten kirjojen rinnalle tulivat e-kirjat ja äänikirjat.

Tällä vuosituhannella kirjojen lukemiseen käytetty aika on pysynyt suunnilleen samana. Kirjojen lukemiseen käytetään koko väestön tasolla aikaa noin 13 minuuttia vuorokaudessa.

Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus tehdään noin kymmenen vuoden välein. Viimeisimmän tutkimuksen tiedot kerättiin vuosien 2020 ja 2021 aikana. Tutkimukseen osallistui runsaat 4 000 henkilöä.

Kirjasto elää ajassa palvellen kuntalaisia

Vuosikymmenten saatossa kirjastot ovat muuttuneet myös tiloina. Kirjastoissa järjestetään paljon erilaisia näyttelyitä ja tapahtumia. Rääkkylän kirjastossa kokoontuu paitsi perinteinen lukupiiri, myös kirjallinen piiri käsitöiden ystäville. Liperin kirkonkylän, Viinijärven ja Ylämyllyn kirjastoissa järjestetään satutunteja lapsille. Rääkkylän kirjastossa on vastikään katseltu elokuvia.

Liperin kirjastossa pidettiin joulukorttipajaa marraskuussa.

Epäviralliset kokoontumiset kuuluvat nekin kirjastojen arkeen. Oma poikani tapasi alakouluikäisenä suunnata koulupäivän päätyttyä kavereidensa kanssa kirjastoon pelaamaan. Harmittelin erään kerran tutulle kirjastovirkailijalle, että ”Eiväthän ne pojat täällä koskaan kirjoja lue”, mutta hän ei nähnyt aihetta harmiin: ”On tärkeää, että kirjasto paikkana tulee tutuksi. Ehkä innostus kirjallisuutta kohtaan syttyy myöhemmin.”

Kirjasto on yhdenvertaisuuden vaalija

Kirjastot mahdollistavat sen, että jokaisella meistä on yhdenvertaiset mahdollisuudet tutustua ja perehtyä esimerkiksi juuri vaikka kirjallisuuteen, tähän ihmiskunnan historian tärkeään sivistyksen tukipilariin. Kirjaston palvelut kun ovat maksutta kaikkien saatavilla. Ovat olleet siitä lähtien, kun vuoden 1928 kansankirjastolain myötä yleisistä kirjastoista tuli maksuttomia. Toki tänä päivänähän palvelu rahoitetaan veroeurojen kautta, joten täysin ilmainen tämäkään palvelu ei ole, mutta mikäpä tässä maailmassa ilmaista olisi.

Liperissä kirjastossa on voinut asioida varsin pitkään. Liperin kirkonkylän kirjasto on Suomen vanhin suomenkielinen pitäjänkirjasto, joka perustettiin vuonna 1845.

Nykyään kirjasto löytyy kunnan kaikista kolmesta taajamasta. Kirkonkylällä ja Ylämyllyllä asioida voi myös varsinaisen asiakaspalveluajan ulkopuolella, omatoimisesti. Muutos tämäkin, 1980-lukuun verrattuna, sen lettipäisen tytön maailmaan.

Hanna-Leena Kunttu