Viinijärven Kirkkosärkkä kiehtoo kertomuksillaan

Taipaleen kulttuuriviikon torstai­ helli helteellä ja mielenkiintoisella kulttuurikävelyllä reilua pariakymmentä osallistujaa, joiden taivallus alkoi Taipaleen ortodoksisen seurakunnan kirkosta. Papinportaita kiivettiin toisena sijainneen Pyhän Nikolaoksen kirkon paikalle, jonka purku aiheutui huonokuntoisuudesta, mutta materiaalia pystyttiin hyödyntämään nykyisen kolmannen kirkon rakentamisessa.

Sisällä kirkossa yksi oppaista, kirkonisäntä Timoi Munne, muistutti kirkon vaaleansinisen värityksen olevan Neitsyt Marian väri. Kirkko on pyhitetty Jumalanäidin Tihvinäläisen ikonin muistolle.
Pyhättöä ihastellessa selvisi sattumalta myös kirkon katolla olevien ristien viimeisten kultausten tekijä. Viinijärvellä lapsuutensa ja nuoruutensa kasvanut Päivi Romanov asuu nykyisin Kontiolahdella, mutta tuli puolisonsa kanssa kävelemään tuttuja seutuja.
– Tein ammattiini liittyen kultaukset vuonna 1998, Romanov kertoi.
Katolle hänen ei tuolloin tarvinnut kiivetä, vaan ristit irrotettiin ja kuljetettiin alas. Pappilassa tapahtunut työskentely oli aikaa vievä prosessi tarkoin säädeltyine aineosineen ja vaiheineen.

Huikea Kirkkosärkkä

Rauhaisan hautausmaan kauneus ihastutti, samoin monet henkilötarinat, joita Ulla Jolkkonen hersyvästi kuvaili.
Myös Päivi Romanovin ja hänen Viinijärvellä asuvan sisarensa Arja Raitosalon vanhemmat lepäävät hautausmaalla. Kauniiden leposijojen joukosta löytyi myös grobu, hirsistä rakennettu ja laudoilla harjakatettu puuleikkauksin koristeltu hautamuistomerkki.
Kirkkosärkälle jatkettu reitti viritti kulkijoiden kielenkannat välittömästi, sillä paikka on sekä historiallinen että tarinallinen.
– Kirkkosärkän kaikki muistelot olisi tärkeää ottaa talteen, aprikoi Viinijärven kyläyhdistyksen puheenjohtaja Pirkko Hyvärinen.
Hän hämmästeli alueen takavuosien tiheyttä, nelisenkymmentä mökkimäistä pientaloa sijaitsi vähävaraisten koteina. Nyt Kirkkosärkkä on hienostunut asuinpaikka Viinijärven rantamilla – slummista arvoalueeksi, todettiin.
– Ei täällä ollut tonttien rajoista tietoa, minunkin kiinteistöni aitta sijaitsi tiealueella, havainnollisti joensuulainen Antti Kasurinen.
Hän tiesi tarinoita legendaarisista asukkaista, muun muassa matriarkaalisesta romaninaisesta Santrasta sekä kokonsa puolesta nimen saaneesta Pikku-Kallesta. Hänet monet kävelyyn osallistuneet muistivat, maakuoppamaisessa asumuksessa eläneen miehen.
Kirkkosärkällä puolisonsa kanssa jo neljännesvuosisadan asunut Sirkka Ikonen ei kotiaan muuanne vaihtaisi.

– Autotallirakennuksemme sijaitsee ortodoksisen seurakunnan maalla, ja aikanaan tehdyn vuokrasopimuksen perusteella sille ei saa tehdä mitään, säilytettävä sellaisenaan. Nykyisin siellä on polkupyöriämme.