Kulttuuri arvoonsa

KOLUMNI Kulttuurin tehtävä on tuottaa iloa ja synnyttää tunteita niin tekijälleen kuin sen kohdeyleisöllekin. Jollekin taulujen tuijottaminen iskee syvälle sieluun, toiselle taas urheilun jännittävimmät hetket saavat kokemaan valtaisaa yhteenkuuluvuuden tunnetta – tapahtuipa se paikallispelin katsomossa NiemU:n pipo päässä tai olympialaisten sohvaperunana.

Kaikille erilaisille kulttuurin muodoille on kuluttajansa. Hämeenselän rantaan kyhätty hiilinen seinä ja erityisesti siinä oleva reikä – tuotakin Perintö-ympäristötaideteosta käydään ihmettelemässä. Kulttuuri ei kuitenkaan ole vain taidetta, teatteria ja musiikkia. Se on kielen runsautta, uskontoja ja jopa elinkeinoja.

Kulttuurin arvoa ei mitata rahassa, vaikka toki kesäteattereihin ja konsertteihin pääsylippuja myydäänkin. On ollut hienoa huomata, että ihmiset ovat tiukista talouden vuosista huolimatta valmiita kannustamaan teatterilaisia valitsemallaan tiellä. Ohjaaja Heidi Mutasen sanoin, esityksiä tehdään yleisölle. Ilman meitä katsojia ei näytelmän läpiviennissä olisi vähäisintäkään järkeä.

Suihkussa voi lauleskella yksinään, mutta keikka siitä saadaan aikaan vasta silmäparien tuijotuksen myötä. Urheilulajeja voi höntsäillä ilmankin kannatusjoukkoja, mutta kunnon pesismatsi siitä syntyy vasta taputusten saattelemana. Onko taulu kaunis, jos sitä ei kukaan näe?

Ja mikäpä mukavampaa kuin kokea kulttuuria kaverin kanssa. Tehdä työporukan reissu museoon. Viedä sukulaiset syömään ja nauttia paikallisesta ruokakulttuurista seurustellen. Kokeilla yhdessä ystävän kera joogaa. Tarjota naapurille kahvit kyläseuran urheilutapahtumassa tai piipahtaa luontokirkkoon.

Vaikka kulttuuritapahtumat vähenevät hurjasti kesän kaartuessa syksyyn, on varsinkin musiikkia ja urheilua tarjolla ympäri vuoden. Kulttuurimme säilyy elävänä kuluttamalla. Osallistumalla kinkereille ja kylätoreille, ostamalla lempijoukkueesi faniasusteita ja taputtamalla tahtia Penttilä-salin konserteissa.