Pääkirjoitus: Hyvää päätöksentekokulttuuria Liperissä

Liperin kunnanhallitus teki maanantaina 26. lokakuuta merkittävän päätöksen ottaessaan kantaa valtion tarjoukseen Palokin vesivoimalaitoksen lunastamisesta. Kunnanhallitus päätti äänin 5–4 tukea valtion esittämää tytäryhtiömallia, jossa voimalaitoksen lunastushinta olisi vähintään 40 miljoonaa euroa.

Itse päätöksen lisäksi huomionarvoista on tapa, jolla siihen päädyttiin. Pidän erittäin myönteisenä sitä, että näin suuressa ja merkittävässä asiassa kunnanhallituksessa käytiin keskustelua, tehtiin toisistaan poikkeavia esityksiä ja lopulta äänestettiin. Juuri tällaista päätöksenteon pitääkin olla.

Demokratian vahvuus ei ole siinä, että kaikki olisivat aina samaa mieltä. Päinvastoin. Sen vahvuus on siinä, että erilaiset näkemykset saavat tulla esille. Palokin tapauksessa kunnanjohtajan esitys sai viiden kunnanhallituksen jäsenen tuen. Neljä jäsentä puolestaan kannatti Tiina Savolaisen tekemää vastaesitystä, jonka mukaan ennen lopullisen kannan muodostamista olisi tarpeen selvittää myös vaihtoehtoja, joissa vesivoimatuotannon säilyttäminen ja kalataloudellisten olosuhteiden parantaminen voitaisiin yhdistää. Molemmat näkemykset tulivat käsitellyiksi, ja lopputulos ratkaistiin demokraattisesti. Tässä on mielestäni hyvän kunnallisen päätöksenteon ydin. Liian usein kunnallisesta päätöksenteosta voi syntyä vaikutelma, että merkittävimmät ratkaisut on sovittu jo etukäteen suljettujen ovien takana ja varsinaiset kokoukset ovat lähinnä muodollisuuksia. Tällainen mielikuva ei ainakaan vahvista kuntalaisten luottamusta päätöksentekoon.

Siksi on tärkeää, että päätöksenteko myös näyttää siltä, mitä sen kuuluu olla: avointa, keskustelevaa ja erilaisia näkemyksiä kunnioittavaa. Äänestys ei ole merkki epäonnistumisesta, riitelystä tai yhteistyökyvyttömyydestä. Se on normaali ja arvokas osa demokraattista päätöksentekoa. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun käsitellään Palokin kaltaista asiaa, jossa vastakkain tai rinnakkain ovat suuret taloudelliset, ekologiset ja yhteiskunnalliset kysymykset. On täysin ymmärrettävää, että näin monitahoisesta asiasta voidaan päätyä erilaisiin johtopäätöksiin. Yksimielisyys voi olla tavoiteltavaa, mutta siitä ei pidä tehdä itseisarvoa. Joskus juuri eriävät näkemykset ja niiden avoin käsittely kertovat siitä, että luottamushenkilöt suhtautuvat tehtäväänsä vakavasti.

Kunnanhallituksen äänestystulos 5–4 kertoo myös siitä, ettei kysymys ollut yksiselitteinen. Päätös syntyi enemmistön tahdon mukaisesti, mutta myös vähemmistön näkemys jäi selkeästi pöytäkirjaan. Se on tärkeää paitsi päätöksenteon avoimuuden myös kuntalaisten kannalta. Jokainen voi nähdä, millaisia vaihtoehtoja oli esillä ja miten hänen valitsemansa luottamushenkilöt asiassa toimivat. Asioista saa olla eri mieltä. Niistä pitää voida keskustella. Ja kun yhteistä näkemystä ei löydy, ratkaisu tehdään äänestämällä. Demokratia ei edellytä yksimielisyyttä. Se edellyttää, että jokaisella on oikeus omaan perusteltuun näkemykseensä ja että päätökset tehdään yhteisten pelisääntöjen mukaan. Tässä mielessä Liperin kunnanhallituksen kokouksesta jäi myönteinen viesti.

Ei siksi, että äänestyksessä voitti tietty kanta, vaan siksi, että asiasta ylipäätään äänestettiin. Tällaista demokratiaa tarvitaan kunnissa. Ei kulmahuoneissa valmiiksi juntattuja ratkaisuja, vaan aitoa keskustelua, vaihtoehtoja ja tarvittaessa selkeitä äänestyksiä.

Se on demokratiaa parhaimmillaan.

Jaa:

Facebook