Pääkirjoitus: Koulun ovet aukeavat – mutta palaako jokainen lapsi turvalliseen kouluun?

Kirjoittaja on Kotiseutu-uutisten päätoimittaja.

Tällä viikolla koulut täyttyvät jälleen oppilaista. Kesäloma päättyy, koulureput nostetaan selkään ja arki alkaa. Monelle lapselle ja nuorelle kouluun palaaminen on odotettu hetki: kavereita on ollut jo ikävä, uusia asioita on mukava päästä oppimaan ja tuttu rytmi tuo monelle lapselle turvaa. Kaikille koulun alku ei kuitenkaan valitettavasti merkitse innostusta ja jälleennäkemisen iloa. Joillekin lapsille kouluun palaaminen tarkoittaa paluuta tilanteeseen, jota on ehkä pelätty koko kesän.

Siksi juuri näin kouluvuoden alkaessa on syytä puhua kiusaamisesta ääneen. Meidän kaikkien on kysyttävä, millaiseen kouluun lapsemme palaavat ja millaista kouluvuotta haluamme heille rakentaa? Turvallinen koulu ei tarkoita vain sitä, että puitteet ovat niin sanotusti kunnossa. Turvallisuus tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että jokainen lapsi voi mennä kouluun ilman pelkoa siitä, että häntä nöyryytetään, suljetaan ulkopuolelle tai saatetaan naurunalaiseksi.

Monet koulut ovat kiristäneet kännyköiden käyttöä koulupäivän aikana, kuten esimerkiksi juuri Liperissä on tehty. Se on oikeansuuntainen päätös myös kiusaamisen näkökulmasta. Kun puhelin ei ole jatkuvasti kädessä, voi ainakin osa koulupäivän aikaisesta kiusaamisesta jäädä tapahtumatta tai kiusaamisen kierre katketa. Pelkkä puhelimen käytön rajoittaminen ei kuitenkaan ratkaise koulukiusaamisen ongelmaa.

Kouluvuoden alkaessa vastuu on meillä kaikilla. Opettajilla ja muulla koulun henkilökunnalla on velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Vanhempien tehtävä on kuunnella, kysyä ja ottaa lapsen huoli vakavasti. Vastuuta koulukiusaamisen kitkemisestä ei saa kuitenkaan sälyttää yksin koulun henkilökunnan ja opettajien harteille. Myös vanhemmilla on tässä suuri vastuu.

Lapsi seuraa tarkasti, kuinka vanhemmat toimivat ja kuinka he käyttäytyvät erilaisissa tilanteissa. Meidän vanhempien käyttäytymisellä luodaan pohja sille, kuinka lapsemme oppivat kohtelemaan muita ihmisiä. Siksi meidän aikuisten on syytä katsoa myös peiliin. Millä tavalla puhumme muista ihmisistä? Kuinka suhtaudumme erilaisuuteen? Ja puolustammeko heikompaa silloin, kun se olisi kaikkein tärkeintä?

Sosiaalisen median roolia ja sen käytön valvontaa ei voi korostaa liikaa. Somessa kiusaaminen voi jatkua myös silloin, kun koulupäivä on jo päättynyt. Se on ympäristö, jossa lapsi voi joutua kiusaamisen kohteeksi ilman, että aikuinen välttämättä tietää siitä mitään. Siksi lapsen ja nuoren sosiaalisen median käyttäytymisen seuraaminen ja siitä keskusteleminen on ensiarvoisen tärkeää.

Toivottavasti jokainen lapsi voi astua koulun ovesta sisään turvallisin mielin ja tietää, että aikuiset pitävät hänen puoliaan. Ja toivottavasti olemme saaneet luotua lapselle niin turvallisen ympäristön, että hän uskaltaa kertoa, jos häntä kiusataan tai hän näkee jonkun toisen joutuvan kiusatuksi.

Rohkaistaan lapsiamme toimimaan oikein, vaikka se ei olisikaan aina helppoa. Ja ennen kaikkea näytetään itse esimerkkiä.

Jaa:

Facebook