Pääkirjoitus: Maakuntaliittojen rooli perusteelliseen arviointiin
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikosen (kok.) päätös asettaa selvityshenkilö arvioimaan maakuntaliittojen asemaa ja tehtäviä on tervetullut avaus. Kyse ei ole päätöksestä lakkauttaa maakuntaliitot, vaan siitä, että niiden roolia tarkastellaan.
Viime vuosina julkinen hallinto on muuttunut perusteellisesti. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus ja hyvinvointialueiden perustaminen ovat muuttaneet tehtäviä eri toimijoiden välillä. Samalla on syntynyt perusteltu tarve arvioida myös maakuntaliittojen asemaa.
Maakuntaliitot eivät ole vähäpätöisiä toimijoita. Ne vastaavat osaltaan muun muassa maakuntakaavoituksesta. Lisäksi ne kokoavat kuntia yhteiseen edunvalvontaan. Jos näihin rakenteisiin joskus halutaan tehdä muutoksia, niiden vaikutukset on arvioitava huolellisesti.
Siksi selvityksen käynnistäminen on oikea ratkaisu. Julkisen hallinnon rakenteita ei pidä säilyttää vain siksi, että ne ovat olleet olemassa pitkään. Toisaalta niitä ei myöskään pidä purkaa ilman vahvoja perusteluja ja selkeää näkemystä siitä, miten tehtävät jatkossa hoidetaan nykyistä paremmin.
Keskeinen kysymys lienee, vastaavatko maakuntaliittojen tehtävät tämän päivän tarpeita vai onko niiden ja muun julkisen hallinnon välille syntynyt päällekkäisiä rakenteita. Jos tehtäviä voidaan järjestää tehokkaammin, vastuita selkeyttää tai hallintoa keventää ilman, että alueiden kehittäminen kärsii, tällaisia vaihtoehtoja on syytä tarkastella avoimesti. Samalla on kuitenkin tunnistettava, että aluekehittäminen vaatii vahvaa yhteistyötä yli kuntarajojen, joissa maakuntaliitot ovat avainpelaajia. Tälle yhteistyölle on oltava toimivat rakenteet myös tulevaisuudessa.
Erityisen tärkeää on, ettei selvityksen lopputulosta niin sanotusti kirjoiteta valmiiksi ennen työn valmistumista. Hallinnon uudistamisen tavoitteena täytyy olla parempi toimivuus, ei uppiniskainen organisaatioiden vähentäminen. Selvityksen tehtävänä on tuottaa päätöksenteon pohjaksi vaihtoehtoja ja arvioida niiden vaikutuksia niin kuntiin, alueiden elinvoimaan kuin julkisen talouden kestävyyteen.
Maakuntaliittojen tulevaisuudesta voidaan olla monta mieltä. Sen sijaan on vaikea perustella, miksi niiden asemaa ei pitäisi arvioida tilanteessa, jossa koko aluehallinnon toimintaympäristö on muuttunut radikaalisti. Huolellisen selvitystyön ei pitäisi olla huono asia kenenkään mielestä.
Käynnistetyssä selvitystyössä ei ole suoraan kyse maakuntaliittojen lakkauttamisesta, vaan siitä, että niiden tehtävät, vastuut ja merkitys arvioidaan nykytilanteen mukaan. Sellainen tarkastelu on paitsi perusteltua myös vastuullista päätöksentekoa, kun puhumme kuitenkin meidän kuntalaisten rahoista, joilla maakuntaliitotkin pyörivät.




Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.