Pääkirjoitus: Kasvisruoka koulussa herättää tunteita – ehkä turhankin suuria

Kasvisruokaa tarjotaan nykyään kouluissa säännöllisesti, paikoin päivittäin, mutta sen suosio on silti melko vähäistä. Tästä syntyy helposti vastakkainasettelu: pitäisikö kasvisruokaa lisätä vai vähentää?

Ensinnäkin on hyvä palauttaa mieleen mittasuhteet. Kasvisruoka ei ole mikään uusi, radikaali ilmiö suomalaisessa kouluruokailussa. Päinvastoin: muutamia vuosikymmeniä sitten kouluruoka oli monin paikoin nykyistä kasvispainotteisempaa. Viikko saattoi koostua mannapuurosta, perunavellistä, kasviskeitosta, hernekeitosta ja ohrapuurosta marjakiisselin kera. Tuolloin asiaa ei suurenneltu samalla tavalla kuin nyt. Tämä kertoo siitä, että kyse ei ole pelkästään ruoasta, vaan myös asenteista ja tietyllä tapaa ajankuvasta.

Uusimmat ravitsemussuositukset ovat selkeitä: kasviperäisten elintarvikkeiden osuutta tulisi lisätä ja lihan käyttöä vähentää. Julkisella sektorilla, kuten kouluissa, näitä suosituksia on perusteltua noudattaa.
Silti pelkkä tarjonta ei ratkaise kaikkea. Keskeinen haaste on se, että kasvisruoka ei maistu oppilaille, ja tämän pitäisi olla keskustelun painopiste. Kouluruoan tärkein tehtävä on varmistaa, että lapset ja nuoret oikeasti syövät. Nykyään emme voi enää tuudittautua vanhaan ajatteluun: “syöt mitä tarjotaan”. Se
aika on ohi, eikä siihen ole paluuta – valitettavasti.

Siksi oppilaiden kuunteleminen on ensiarvoisen tärkeää kahdesta syystä: jotta lapset ja nuoret söisivät kouluruoan ja jotta ruokahävikki saadaan pidettyä pienenä. On myös muistettava, mitä tapahtuu, jos kouluruoka ei kelpaa. Vaihtoehtona ei ole kotona valmistettu terveellinen ateria, vaan lähikaupasta haettu energiajuoma tai välipalapatukka. Tämä kehitys on huolestuttava – ja juuri siksi kouluruoan houkuttelevuudella on valtava merkitys. Nuorten mielipiteitä täytyy kuunnella, aivan kuten tehdään Liperin ja Rääkkylän kouluissa.

Kasvisruoan kohdalla ratkaisu ei siis ole joko–tai. Ei ole järkevää luopua siitä, mutta ei myöskään pakottaa sitä, jos se ei kelpaa. Tärkeintä on se, että jokainen oppilas syö koululounaan, eikä korvaa sitä epäterveellisillä välipaloilla.

Kun otamme vielä huomioon Arlan ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton teettämän tuoreen aamupalakyselyn tulokset, jotka kertovat, että 44 prosenttia 13–17-vuotiaista ei syö aamupalaa koulupäivinä, nousee koululounaan merkitys entistä tärkeämpään arvoon. Aamupalan puuttuminen ja koululounaan skippaaminen näkyvät suoraan nuorten jaksamisessa, keskittymisessä ja hyvinvoinnissa. Ja tällä on kauaskantoisia vaikutuksia nuoren elämään.

Lue myös:

Jaa:

Facebook