Viedäänkö jo viimeistä!

PÄÄKIRJOITUS Viimeisen tai ensimmäisen sanominen johtaa harvoin lopputulokseen, jossa joku asia tai vaikka kirjoitus on todella se ensimmäinen tai viimeinen. Periaatteessa tämä voisi olla se viimeinen pääkirjoitus, jonka värkkään, koska olen heinäkuun lomalla ja elokuun ensimmäinen on se ihka ensimmäinen eläkepäivä. On täysin mahdollista, että pääkirjoitus on se viimeinen, mutta kannattaako juttujen kirjoittamisen lopettamisesta lyödä vetoa – ei välttämättä.

Saatoin olla syksyllä 35 vuotta sitten vähintään yhtä epävarma kirjoittamisesta, kun erään paikallislehden silloinen päätoimittaja muistutti minua, että kuvissa on hyvä olla kuvattavien nimet. Juttu kertoi enolaisen kirjapainon avoimista päivistä. Kuvatekstissä totesin joukon enolaisia tutustuneen kirjapainoon. Kaksi tai kolme henkilöä olivat täysin tunnistettavissa naapureille ja muille tutuille, mutta en osannut tai tohtinut kysyä heidän nimiään.

Tuon jälkeen kysyin nimet ahkerasti, ellei kuvassa ollut vaikka kymmenen täysin tunnistamatonta henkilöä maskit naamalla. Joku saattaa muistaa ajan, jolloin yksi pienempien lehtien hyve oli saada kuvaan jokseenkin kaikki paikalla olleet. Tuo aika painui historiaan jo vuosikymmeniä sitten. Useisiin paikallislehtiin ja muutamaan maakuntalehteen kirjoittaneena voin todeta, että sanomalehtien juttujen ja kuvien taso on hyvää luokkaa pienemmistä suurimpaan. Toki mukaan mahtuu jokin eri tavalla toimitettu lehti, mutta lukijat ovat kriittisiä ja valtaosa osaa erottaa jyvät ja akanat toisistaan.

Sekin kannattaa muistaa, että tällä alalla olevien tai alalle haluavien on syytä vilkaista aika ajoin peiliin. Se huono juttu tai kuva sattuu kaikkien kohdalle aika ajoin. Hyvä periaate on pitää ne mahdollisimman vähissä. Jokaisen ammatin ja työn kohdalla terve itsekritiikki ja työkavereiden haukut tai kannustus on syytä ottaa onkeensa. Pahinta on, että omaksuu hällä väliä -asenteen tai ei osaa ottaa vastaan asiallista palautetta.

Omalla kohdalla erityisen hauskaa – ei kyllä ihan joka päivä – on ollut toimia yrittäjänä ja myös esihenkilönä niin kuin nykyään sanotaan. Yrittämisessä on auttanut siitä aiemmin kirjoittaminen ja tiedonhankinnan sujuminen. Yöunet eivät ole menneet, mutta pohdittavaa on riittänyt eurojen kanssa puljatessa. Korona kuritti monia yrittäjiä, niin minuakin. Oma lukunsa on johtaminen. Hyvänä päivänä vastuun ottaminen on rattoisaa ja työtä tekee mielissään. Sitkeästi olen ainakin yrittänyt ottaa vastuuta huonoina hetkinä ja nimenomaan kiittää sekä kannustaa työntekijöitä. Eihän se ole aina mennyt oppikirjan mukaan.

Melkein naurattaa ja hirvittää kuinka huonosti käyttäydyin joskus työntekijänä. Minua ei voi paljon syyttää Kotiseutu-uutisten hyvästä laadusta ja vahvasta osaamisesta. Kyllä syyllisten penkille on pantava koko henkilökunta. He ovat tehneet huikeaa paikallislehteä toivottavasti tyytyväisille lukijoille ja yhteistyökumppaneille sekä ilmoittajille. Hyvää kesää ja nähdään!