Vesiensuojeluhankkeet tuovat työtä ja virkistystä

PÄÄKIRJOITUS Liperissä on viimeisen parin kuukauden aikana esitelty tukku, tai pikemminkin täysi vesiämpärillinen, erilaisia vesiensuojeluhankkeita. Tuo sana on hieman hämäävä, sillä kunnan ja lähikuntien alueella sijaitsevien vesien vedenlaatu ei ole dramaattisesti huonontumassa. Kyse on enemmän hitaasta ja ihmissilmin lähes huomaamattomasta kehityksestä. Eikä kyse ole Saimaan vesialueesta, vaan pienistä järvistä ja lammista, jotka kyllä ovat yhteydessä suureen veteen.

Viimeisimmästä eli Kirkkolahdesta minulla on myös henkilökohtaisia kokemuksia ja muistoja. Harva on uinut kyseisessä lahdukassa, mutta minä uin siinä vuosia sitten unikeonpäivänä. Minut heitettiin isolta laiturilta veden syleilyyn. Vesi oli lämmintä,  mutta samalla yllättävän sameata. Näkösyvyyttä oli liioittelematta vain parin käsivarren mitan verran. Asia on helppo todeta nytkin rannalta tai laitureilta katsomalla.

Jos ja kun Kirkkolahdesta kehitetään entistä monipuolisempaa kesäkeidasta ja ympärivuotista virkistyspaikkaa, niin vedenlaatua on saatava paremmaksi. Vesi on sinänsä uimakelpoista ja se hohtelee sinisenä, mutta kyse on virkistysarvosta ja konkreettisesta näkötuntumasta Liperin kirkonkylän paraatipaikalla. Avantouimareiden ja lohipilkkijöiden aikaan vesi on ihan tyydyttävää luokkaa, mutta vedenlaadun luokituksessa olisi hyvä pyrkiä vähintään tyydyttävän ja hyvän rajamaille.

Tuo muisto Kirkkolahdesta ja aivan lähialueiden vesistä sisältyy vanhempieni Liperinsalon kesämökkiin. Mökiltä oli matkaa kirkolle vesiteitse vain kolme–neljä kilometriä. Veden laatu muuttuu tuolla matkalla jo aivan erilaiseksi. Ruovikkorannat muuttuvat pääosin karuiksi kalliorannoiksi ja veden syvyys on toista luokkaa. Tyydyttävä vedenlaatu muuttui tuolla matkalla hyväksi. Yksi erikoisuus oli piisamien läsnäolo. Ne pesivät laiturin alla ja viereisissä ruovikoissa. Piisami on rehevien järvien laji, joten niiden häviäminen voisi kieliä vedenlaadun parantumisesta. Syy taitaa olla kuitenkin monimutkaisempi.

Vesiensuojeluhankkeita tai niiden suunnittelua on meneillään tällä hetkellä myös alueilla Riihilampi-Reilampi, Niinikkolampi, Heposelkä, Kuorinka, Viinijärvi ja Juojärvi. Valuma-alueilla, joista vedet virtaavat lampiin, järviin ja sitä kautta aina Saimaan vesialueeseen on huomattavaa maatalouskeskittymää. Tilaisuuksissa on todettu, että maatalous on peruselinkeino, eikä se ole häviämässä mihinkään. Vesiensuojeluhankkeissa on tehtävä yhteistyötä viljelijöiden kanssa muistaen, että ravinteita ja päästöjä tulee vesiin runsaasti myös luonnosta. Viljelijät ovat ymmärrettävästi tarkkoja kustannusten laskijoita. Pellon hyvä vesi- ja ravinnetalous on ehdottomasti viljelijän etu.

Esittelytilaisuuksissa on käynyt ilmi, että vesiensuojelua ei tarvitse kenenkään tahon tehdä yksin. Hankkeisiin on saatavissa rahoitusta. Vastuunottajia tarvitaan niin valtion kuin kuntien sekä maanomistajien tahoilta. Talkootyötä on myös syytä tehdä. Hankkeet tuovat työtä ja virkistystä.

Jaa:

Facebook