Kuntalaiset ansaitsevat palvelunsa

PÄÄKIRJOITUS Liperin upouudella Keskustiellä järjestetty vapputapahtuma kirvoitti mieleen kuntakeskuksien ja taajamien palvelutason sekä kuntailmeen pohdinnan. Leipäpitäjässä on taatusti yksi Suomenmaan omaleimaisemmista kuntailmeistä, koska täällä on kolme taajamaa, joista yksi on perinteinen hallinnollinen keskus, yksi kasvava ja jopa uusia palveluita keräävää keskus ja yksi pitkän historian omaava omaleimainen taajama.

Tuskin tässä tarvitsee luetella edellä mainittujen taajamien järjestystä, koska niiden pitäisi olla aika selviä kaikille kuntalaisille. Voin kyllä hyvin kuvitella, että jollekin matkailijalle ja satunnaiselle käyttäjälle kirkonkylä, Ylämylly ja Viinijärvi näyttäytyvät suurempana tai pienempänä kuntakeskuksena. Kaikissa taajamissa on päällimmäisenä kaupat ja koulut sekä sen jälkeen väestömäärään suhteutetut palvelut. En edes viitsisi tähän kirjata ylös liperiläistä kuntaoppia, joka kuuluu siis ytimekkäästi: kunnassa on kolme kehitettävää taajamaa ja vielä lukuisia kyliä huomioitavaksi.

Monessa kunnassa saattaa olla hyvinkin kaksi taajamaa, joista toinen on yleensä suurempi, jonne hallinto ja palvelu ovat kehittyneet. Sellainen esimerkki löytyy muuten Rääkkylästä. Rasivaaraa ei ehkä voi laskea toiseksi taajamaksi muuten kuin liikennemerkin perusteella. Mutta kylän läpi ajaessa voi huomata rakennuksista, että palvelut olivat vuosikymmeniä sitten aivan toista luokkaa. 

Tässä numerossa muistellaan Liperin kirkonkylän ilmeeseen ja palveluihin vaikuttaneen rautakauppiaan eloa ja tekemisiä. Kauppias Sallisella oli 1970-luvun Kotsarissa ilmoitus karttoineen, jossa hänellä oli liioitellen toimintaa kolmasosassa Keskustien ja sen läheisyyden rakennuksissa. Itsellä on ensimmäisiä muistikuvia samalta vuosikymmeneltä vanhempien Liperinsalon mökin kautta. Hurautettiin kirkolle veneellä Sallisen maitokauppaan. 

Kirkonkylä oli vielä 90-luvulla täynnä erikoisliikkeitä. Kävin monet kerrat Liikekeskuksen valokuvausliikkeessä Kotsarin asioilla. Menneitä on hauska muistella, mutta niihin ei kannata takertua. Väestökehitys on vienyt palveluita Ylämyllyn suuntaan. Kirkonkylällä ja Viinijärvellä on edelleen taajamamaiset peruspalvelut, eivätkä ne ole todennäköisesti dramaattisesti vähenemässä. Hallinto- ja sotepalvelut ovat kirkolla ja alakoulut molemmissa taajamissa. Näitä pienempiä palvelualan liikkeitä on myös kohtuullisesti, ja nehän säilyvät vain käyttämällä.

Rääkkylän ja Liperin palveluista tulee vielä erityisesti mieleen rautakaupat kirkolla ja Rasivaarassa. Ne kertovat elinvoimasta ja yrittäjistä, jotka uskovat itseensä ja samalla asiakkaisiinsa. Asiakkaista osa tulee vielä kuntien ulkopuolelta. Jos kauppias Sallinen on luottanut omaan tekemiseensä reilusti yli puoli vuosisataa, niin sitä on syytä tehdä muidenkin.