Hyvinvointiviikot meneillään

PÄÄKIRJOITUS Jostain syystä minusta tuntuu, että olen kirjoittanut ja osallistunut juttujen tekijänä viimeisen puolen vuoden aikana äärettömän monta kertaa hyvinvointia käsitteleviin koulutuksiin, luentoihin ja teemaa sivuaviin juttuaiheisiin. Hyvinvointi on tietysti yksi elämän peruspilareita niin yksittäisellä ihmisellä kuin ryhmällä. Hyvinvointia on syytä vaalia, mutta välillä tulee mieleen tyhmä ajatus. Puhutaanko hyvinvoinnista kohta jo niin paljon, että vähäinenkin tai tilapäinen hyvinvoinnin puutos aiheuttaa turhaa ahdistusta.

Itselle hyvinvoinnin olemattomuudesta tulee vääjäämättä mieleen vuosikymmenien takaa opiskeluaikainen työ silloisessa Paiholan sairaalassa. En ole todellakaan mielenterveystyön ammattilainen, mutta jotain kokemuksia hoitoalan töistä ja hyvinvoinnista jäi mieleen. Jo silloin ja varsinkin myöhemmin huomasin, että potilaan tai asiakkaan hyvinvointiin vaikutti perussairauden lisäksi moni muukin seikka. Lääkehoidon laiminlyönti, päihteet, toimeentulon niukkuus, kavereiden puute, yksinäisyys ja hyvinvoinnin turvaverkkojen ulkopuolelle putoaminen vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen riskiin joutua tai päästä hoitoon.

Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, niin akuutissa vaiheessa neljän seinän sisälle pääsy turvaan oli parasta hyvinvointia ja hoitoa. Yleistys on tietysti karkea ja jokaisen tilanne on yksilöllinen. Mielenterveystyö rakentuu monesta elementistä ja hoidon käytännöt sekä suositukset ovat kehittyneet monella tapaa vuosikymmenten aikana.

Luin juuri erään asiantuntijan mielipidettä koululaisten itseohjautuvuudesta Yksinkertaistettuna termillä tarkoitetaan oppilaan omaa vastuuta oppimisesta ilman ulkopuolista kontrollia ja ohjauksen tarvetta. Kuulostaa periaatteessa hyvältä varsinkin niiden oppilaiden kohdalla, joilla on kyky ja halu toimia näin. Miten tämä edistää niiden oppilaiden hyvinvointia, joilla on keskittymisongelmia tai motivaation puutetta monista eri syistä aina kodista kouluun. Eikös koulua käydä juuri oppimisen ja oppimisen opettelun takia. Siihen tarvitaan opettajia ja aikuisia.

Ikäjakauman toisessa päässä vastaan tulevat iäkkäämmät kansalaiset. Ukkien ja mummojen määrä kasvaa koko ajan, joten on luonnollista, että myös heidän hyvinvoinnistaan kannetaan huolta. Iäkkäämpien kohdalla korostuvat sote-palvelut, mutta niin Liperissä kuin Rääkkylässä oman lusikkansa hyvinvointiin tuovat kolmannen sektorin järjestöt ja yhdistykset. Käyttäkää ihmeessä niiden palveluita ja olkaa itse aktiivisia järjestöissä. Se on osa hyvinvointia.

Nyt on muuten menossa yksi vuoden tärkeimmistä hyvinvointiviikoista. Se on koululaisten hiihtolomaviikko. Siihen on lupa osallistua lasten, vanhempien ja isovanhempien. Nauttikaa yhdessä olosta ja tulevasta keväästä.