Arvinsalmen kahta puolta ei anneta periksi

PÄÄKIRJOITUS Liperi ja Rääkkylä ovat tällä hetkellä kuntatalouksien suhteen eri asemassa. Leipäpitäjässä ensi vuoden talousarvio pitää sisällään 1,3 miljoonan euron alijäämän. Kekälekunnassa ylijäämää sen sijaan karttuu 20 000 euroa. Jälkimmäinen summa on  kovin pieni, mutta toisaalta Liperin luku on suhteutettava talousarvion kokonaislukuun, joka on tällä puolella Arvinsalmea aivan toista kokoluokkaa. Molemmat ovat toki reaalilukuja, jotka on otettava huomioon kuntien kassoissa ensi vuonna ja vuosia eteenpäin.

Kuntien talouksia vuosikymmeniä seuranneena voi todeta, että vuodet, eivätkä edes vuosikymmenet, ole veljiä keskenään. Kuntataloutta ovat kurittaneet ja myös hellineet maailmantalouden lamat ja kasvukaudet, valtion ja kuntien suhteet, työllisyys ja työttömyys, asukasluvun ja väestörakenteen muutokset ja miksei kunnissa tehdyt omat onnistuneet tai epäonnistuneet ratkaisut.

Syitä löytyy taatusti iso nippu lisää, mutta se on selvää, että Liperin ja Rääkkylän on selvittävä aika erilaisten lähtökohtien perusteella. Liperi on periaatteessa kasvukunta maakuntakeskuksen kupeessa, kun taas Rääkkylän asukasluku pienenee ja väestö ikääntyy. Tuo kasvukunta-ajatus on tökkinyt Liperissä tällä vuosikymmenellä asukasluvun paikoilleen jämähtämisen takia, ja samalla lasten määrä on kääntynyt laskukäyrälle. Rääkkylässä syntynee tänä vuonna vain yksi lapsi.

Lapsien määrä voi lisääntyä kuntaan muuton takia, mutta tosiasia on, että molempiin kuntiin tarvitaan lisää lapsiperheitä. Liperissä kolme taajamaa ja haja-asutusaluetta ovat houkuttelevia omista syistään. Rääkkylässä syyt ovat hieman erilaisia luonnosta maaseudun rauhaan. Molempien kuntien takeena ovat kuitenkin palvelut ja niiden saatavuus kohtuuhintaan. Tarkoitan tässä kuntien ja yksityisten tarjoamia palveluita.

Hyvänä esimerkkinä voi käyttää kuntien kouluverkkoa. Näyttää siltä, että Liperissäkin keskitytään jossain vaiheessa kolmen taajaman kouluihin. Näin lienee pakko tehdä, vaikka haja-asutusaluekin vetää asukkaita. Onneksi matkat eivät ole monen oppilaan osalta kohtuuttoman pitkiä. Rääkkylässä tilanne on kimurantimpi. Uusi koulurakennus kirkolla on paikallaan ja se voi houkutella lapsiperheitä yhtenä palveluna kuntaan. Mutta kestääkö kunnan talous investoinnin ja mikä on lasten lukumäärä kymmenen vuoden kuluttua? Ei helppo rasti päätettäväksi.

Liperissä uskotaan ja tehdään kovasti töitä talouden kääntämiseksi plussan puolelle. Kun hyvinvointialue vastaa molemmissa kunnissa sotepalveluista ja valtionosuuksien taso on epävarmoissa kantimissa, niin kuntien omien verotulojen osuus on entistä merkittävämpi. Kunnat kaipaavat siis työpaikkoja ja veronmaksajia. Molemmissa kunnissa riittää vielä uskoa kuntatalouden hoitamiseen.

Joka tapauksessa kaikille lukijoille hyvää joulua ja ensi vuoden odotusta. Vuoden viimeinen, mutta samalla ensi vuoden lehti numero 1 ilmestyy uudenvuodenaattona.