Tuntemattoman ja tutun äärellä

PÄÄKIRJOITUS Käsämän vastaanottokeskuksen avaaminen  ei pitäisi olla kellekään liperiläiselle ja suomalaiselle tuntematonta, jos ei myöskään kaikille kovin tutun tuntuista, toimintaa. Kyllä me olemme jo aikoja sitten tottuneet ja saaneet sopeutua siihen, että Liperiin ja Rääkkylään sekä maakuntaan että Suomeen muuttaa tilapäisesti ja pysyvästi ulkomaalaistaustaisia henkilöitä tai perheitä. Tilanne on taatusti tulijoille ja muuttajille vaikeampi ja hämmentävämpi kuin meille.

Viime viikolla järjestetyn vastaanottokeskuksen keskustelutilaisuuden yleisömäärä kertoi, että tiedolle ja asialliselle viestimiselle on edelleen tarvetta. Tässä tapauksessa tieto ei lisää tuskaa, vaan ymmärrystä. Maahanmuutossa ja erilaisten ihmisten sekä kulttuurien kohtaamisessa on omat haasteensa. Kriittisellekin keskustelulle pitää antaa sijansa, mutta sen sijaan aiheettomille epäluuloille ja virheellisille tiedoille pitää antaa palttua.

Tiedotustilaisuudessa käytiin asiallista ja hyvää keskustelua vastaanottokeskuksen toiminnasta ja siitä keitä siellä pääosin on tällä hetkellä. Useiden vuosikymmenien joidenkin väittämä perushokema on, että Suomeen tulee tummia miehiä tekemään rikoksia ja viemään meiltä naiset. Ei kai tätä enää kukaan usko, vaikka joku näin sosiaalisessa mediassa väittäisikin.

On selvää, että maahanmuuttajille on paljon erilaisia syitä tulla vaikka Liperiin. Yksinkertaistettuna voisi puhua kahdesta pääsyystä. Niitä ovat taatusti parempi elintaso ja turvallisuus. Tänne tullaan työpaikan tai työpaikan saamisen vuoksi. Suomessa tarvitaan maahanmuuttajia, joille on osoittaa työpaikka tai sitten he itse kouluttautuvat ja/ tai hakevat oma-aloitteisesti töitä. Totta kai lieveilmiöitäkin on ja niiltä ei tarvitse ummistaa silmiään.

Olen itse sen verran yksinkertainen ihminen, että minulle tuli mieleen turvallisuudesta todella hyvä esimerkki. Suomesta lähti yli kahdeksankymmentä vuotta sitten paljon lapsia turvaan Ruotsiin. He lähtivät sinne hyvästä syystä. Aivan samalla tavalla Käsämän vastaanottokeskuksessa on ukrainalaisia perheitä. Olen ymmärtänyt, että heistä suurin osa palaa ja haluaa palata aikanaan takaisin kotimaahan. Joku jää ehkä tänne ja sopeutuu yhteiskuntaan. Tämänkin takia vastaanottokeskus on tilapäinen ratkaisu.

Tästä suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisesta ja töiden tekemisestä on paljon hyviä esimerkkejä Liperistäkin. Sorsan piirakkapajalla karjalanpiirakoita pyörittävät lukuisista eri maista kotoisin olevat käsiparit. Ja kai teistä kaikki ovat maistaneet suussa sulavia Käsämän Honey Been ja Roukalahden Wanin karjalanpiirakoita. Puhumattakaan Omarin pitsoista ja kebabista. Sote-alalla työskentelee ja sille kouluttautuu paljon työntekijöitä. Todella hyvästä syystä!

Jari Partanen